Filosofisissa teksteissä ja saduissa kerrotaan usein kuinka hyvä voittaa pahan. Ihmettelevän ja pohdiskelevan mielenlaatuni kanssa tutkin ja etsin todisteita siitä onko tämä totta vai tarua.
taitava luo harmoniaa, taitamaton disharmoniaa
Löysin musiikista perusteita tälle väittämälle. Kun jokin soi
harmonisesti sen ääniaallot ovat säännöllisiä. Kun siihen yhtyy toinen
soitin, joka yhtä lailla tuottaa harmonisia ääniä ne vahvistuvat,
tukevat toisiaan ja syntyy yhteinen sointi.
Ristiriitainen ääni sammuttaa harmonista, mutta ei voi voittaa sitä etenkään jos enemmän kuin yksi soivat yhteen.
Sama vaikutus on myös samaan tahtiin marssimisella. Sillä on niin
suuri vaikutus, että joukkojen ylittäessä siltoja samaa tahtia on
toisinaan varottava, jotta silta ei lähtisi huojumaan.
Sisäinen ristiriita voi eheytyä
Meillä kaikilla on haavamme, sellaisia sisään rakentuneita asioita,
jotka estävät meitä toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla. Ne
saattavat olla aikoinaan syntyneitä tai meille uskoteltuja käsityksiä,
että emme pärjää, onnistu, kelpaa…
Pitkään ajattelin, että haavamme, vaikka kykenisimmekin niitä
hetkittäin voittamaan, haittaavat lopun ikää. Enää en usko niin, en oman
enkä ohjaajakokemukseni perusteella. Esimerkiksi intensiivisillä 8
viikon mindfulness-kursseilla tapahtuu paljon aitoja
eheytymisprosesseja. Toiset löytävät elämänilon, keveyden, toiset sen,
että he ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Toiset saattavat
tunnistaa oman erityislaatunsa haavoistaan huolimatta tai jopa niiden
ansiosta. Erityinen elämänkokemus voi antaa sellaista tieto- ja
taitopohjaa, jota ei ole sellaisella, joka ei ole ollut vastaavassa
tilanteessa.
Kun eheytymistä tapahtuu asiat alkavat asettua uudella tavalla ihan
itsestään. Tapamme reagoida on nyt muuttunut, olemme sisäisesti
erilaisia. Vähitellen ympäristömme ja suhteemme toisiin muotoutuu
uudenlaiseksi. Silloin huomaa olevansa ennemmin uudenlaisen
kokemusmaailman todistaja kuin pyrkimisellä, tahtomisella tai
pakottamisella toisenlaista rakentava. Jälkimmäinen ei näytä toimivan
kuin hetken, sillä se on asioiden väkisin muuntamista. Sellainen muutos
ei näytä jäävän pysyväksi.
Carl G. Jung sanoi, että kasvit ja eläimet ovat aina
kehittymässä omaksi itsekseen. Vain ihminen on sellainen, että koettaa
usein olla jotain muuta kuin on, pyrkii sellaiseksi kuintoivoisi olevansa sen sijaan, että sallisi itsensä kasvavan parhaaseen ja ainutlaatuiseen potentiaaliinsa.
24 erilaista Ominaisvahvuutta
Psykologian professori Martin Seligman, USA:n
positiivisen psykologian tutkimusjohtaja on tutkinut kollegoidensa
kanssa ns. hyveitä, sellaisia ominaisuuksia joita ylistetään jokaisessa
kulttuurissa ja mantereella, ominaisuuksia, jotka ovat suurten
kertomusten aineksia kuten rohkeus, reiluus tai neuvokkuus ja kyky nähdä
mahdollisuuksia ja rakentaa tulevaisuutta.
He kiteyttivät luettelon 24 ominaisuuteen ja loivat testin,
jolla voi selvittää ne ominaisuudet, jotka ovat luontaisesti vahvimpia
itsellä. Usein osa ominaisuuksista ovat sellaisia, jotka koemme
omanneemme aina ja osa taas sellaisia, joita olemme tietoisesti
kehittäneet itsessämme. Mielenkiintoista on, että Seligman kertoo, että
vain ne ominaisuudet, joiden soveltamisesta nauttii ovat niitä meille
aitoja vahvuuksia. Voit siis olla hyvä vaikka johtajuudessa, mutta se ei
välttämättä ole sitä mikä tuottaa sinulle eniten iloa. Sen sijaan niitä
syvimpiä, itselle kiinnostavia ominaisvahvuuksia käyttäessäsi et
useinkaan malta lopettaa vaan löydät yhä uusia tapoja soveltaa olipa se
sitten vaikka kykyäsi rakastaa tai kykyäsi löytää uusia ratkaisuja.
Aitojen kohtaamisten taika
Kokemukseni mukaan se, että olemme lujasti oma itsemme, yhteydessä
sisimpäämme mahdollistaa myös aidot ja ainutlaatuiset kohtaamiset. Emme
silloin mieti millaisen vaikutuksen teemme vaan yksinkertaisesti olemme
se ainutkertainen versio itsestämme.
Aitous koskettaa ja saatamme huomata, että löydämme melkein
taianomaisesti yhteyden muihin samalla tavalla suuntautuneisiin
ihmisiin. Silloin esim. tieto ja erilaiset mahdollisuudet saattavat
välittyä hämmästyttävän nopeasti ilman, että meidän tarvitsee edes
tietää toistemme nimiä.
Se on totta mikä toimii
Tämänkin määritelmän kuulin nuoruudessani ja olen kantanut sitä
mukanani testikysymyksenä. Olen oppinut, että mikäli jokin juttu ei
toimi realitodellisuudessa se joko ei ole totta tai se ei ole totta
vielä. Jotkin asiat näyttävät vaativan jopa 10 vuoden kypsyttelyn ennen
kuin niistä tulee toimivaa todellisuutta.
Elämä toimii testikenttänä. Hyvät, toimivat tavat opimme melkein heti
ja alamme soveltaa niitä samantien. Keskeneräisiä asioita sen sijaan
työstämme, tutkimme kunnes löytyy sellainen tapa toimia, joka tuottaa
haluttua tulosta melkein itsestään.
Taitava toiminta, ns. hyvä, kantaa ja paha, taitamaton toiminta
kohtaa taas vastustusta eikä siksi pääse leviämään vaikka saattaa
tuottaakin paljon ikävää jälkeä. Hyvä edistyy, kasvaa ja leviää, jatkaa
sukua, siirtyy ihmisestä toiseen. Paha taas patouttaa energiaa, joka
väistämättä estyy jossain vaiheessa, sillä se ei edistä kasvamista,
kokonaisuuden kukoistamista.
Se missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet
Taitava toiminta, vahvuuksiemme soveltaminen siten, että ne
ilahduttavat sekä meitä itseämme että kanssaihmisiämme, yhteisöämme
eheyttää ja kantaa, saa asiat rullaamaan ja energian virtaamaan. Niitä
sovellettaessa hyvinvoinnillamme ei olekaan ylärajaa. Näin kertoi
suomalainen filosofi ja psykologi Frank Martela vertaisoppimisen festivaalissa Lapinlahden pihalla vartin luennossaan v. 2012. Omaksuin sen kerrasta.
Kannattaisiko kokeilla intohimojensa soveltamista useammallakin elämänalueella? Työssä, rakkaudessa, harrastuksissaan.
Saatat havaita, että jossain määrin juuri näin olet elämässäsi tehnytkin.
