Tarpeemme ovat elinvoimamme juuria

Rakentavan vuorovaikutuksen menetelmässä* olennaista on päästä tiedostamisessa ja kommunikoinnissa aina tarpeiden tasolle asti. Vasta silloin voimme löytää sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat aidosti.

Inhimilliset tarpeemme voivat liittyä kehollisiin asioihin kuten levon tai ravinnon tarpeeseen. Tai ne voivat liittyä yhteyden tarpeeseeme ja keskinäisriippuvuuteen, omaan eheyteen kuten siihen, että saamme olla aidosti sitä mitä olemme. Tarvitsemme, siis todella tarvitsemme sitä, että elämämme on merkityksellistä tavalla tai toisella. Uusimpien tutkimusten mukaan merkityksellisyys on meille tärkeämpää kuin se, että olemmeko onnellisia vai emme. Siinä mielessä merkityksellisyyden kokemusta voi pitää ikään kuin syvempänä virtauksena, hyvinvoinnin kokemista kuin ehkä hetkellinen onnellisuuden tunne.

Luonnollisesti tarvitsemme myös levollisuutta. Siihen ryhmään voi kuulua ennakoitavuuden ja reiluuden tarve. Yhä enemmän meillä on myös itsenäisyyden tarvetta esim. siinä kuinka toteutamme jonkin asian. Ja ehkä myös siinä, että voimme valita itse parhaan ajankohdan toteuttaa jonkin tehtävän esimerkiksi silloin kun energisesti olmme parhaimmillamme. Tai että voimme niputtaa samankaltaisia töitä niin, että silloin kun esim. järjestyksen luominen on päällä, voimme tarkistaa sekä kalenterin, työpöydän, sähköpostin että laukkumme sisällön.

Tarpeemme eivät katoa mihinkään

Jos jokin tarpeemme jää jatkuvasti vaille huomiota se ei poistu meistä. Se voi siirtyä hetkeksi syrjään, jopa tiedostamattomaan kellariin, alitajuntaan, mutta se ei katoa mihinkään. Kellarissa se pikemmin kasvaa voimassaan ja sitten joku päivä, jos jatkuvasti toimimme ikään kuin sitä ei ole olemassa, se yllättää meidät jossakin elämän mutkassa ja saatmme huomata olevamme yksinkertaisesti kykenemättömiä jatkamaan entiseen malliin.

tarpeemme juurruttava todellisuuteen

Itselleni oli tärkeä oivallus se, että tarpeemme eivät ole sattumanvaraisia. Ne pohjautuvat tarkasti siihen mikä pitää juuri meidät tasapainossa. Meillä on esimerkiksi erilaiset keholliset tarpeet ja siksi on luonnollista, että toiset kestävät pitkiä ruokavälejä kun taas toisten on tärkeää pitää verensokeri tasaisena syömällä useammin.

Jotkut meistä voivat erityisen hyvin tehdessään läheistä yhteistyötä jonkin ryhmän kanssa ja toiset meistä kokevat tarvitsevansa enemmän tilaa löytääksemme sen missä minä olen parhaimmillani. Jos jostakin olen varma niin siitä, että me voimme huonosti toimiessamme pitkään oman luontomme, todellisten tarpeidemme vastaisesti.

Jo tiedostaminen energisoi

Tiedostaminen on ihmeellistä. Vain kun tunnistan jonkin oman tarpeeni, voin tehdä asian eteen jotain. Ilman tiedostamista on täysin sattumanavaraista täyttyykö tarpeeni vai ei. Luonnollisesti koemme vetoa sellaisiin asioihin, ihmisiin ja ympäristöihin, joissa jotkut tärkeät tarpeemme tulevat huomioiduiksi. 

Mikään ympäristö ei kuitenkaan ole täydellinen eikä voi täyttää kaikkia tarpeitamme. Siksi meille on arvokasta löytää sellainen kokonaisuus, jossa olennaisimmat, omaan aitoon itseemme kuuluvat asiat saavat jonkin täyttymyksen. Jos työni on olennaisimmillaan toisten kohtaamista, kuulemista ja näkemistä saatan tarvita kipeästi ympäristöä, jossa minä itse tulen myös nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olen, vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Ja eheyttää

Jännittävää on huomata, että pelkästään tarpeensa tunnistaminen, löytäminen on eheyttävä kokemus siitä huolimatta, että sen täyttymiseen voi olla vielä matkaa. Kun löytää jotakin itselleen olennaista kehosta usein nousee huokaus, kyllä, juuri tätä kaipaan, tarvitsen voidakseni hyvin. Jo aidon tarpeensa tiedostaminen auttaa meidät juurillemme, varmistaa elinvoimaamme.

Se myös nopeuttaa sellaisten tilanteiden tiedostamista, jolloin voimme toteuttaa juuri tätä olennaista, mutta huomiotta jäänyttä tarvettamme. Hakeudumme luonnostaan kohti valoa ja lämpöä, niitä ravinteita kohti, joita sillä hetkellä olemme vailla.  Vähitellen elinvoimamme palautuu ja jaksamme paljon kaikkea sitäkin, mikä on kaukana täydellisyydestä.  

Lämmöllä

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja ja valmentaja

*Marshall Rosenberg, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent Communication (NVC), Viisas elämä 2015, 2018.

Nostetta ja energiaa

Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että mitä onnellisempi ihminen on lähitessään ponnistelemaan jotakin tavoitetta kohti, sen helpommin hän saavuttaa tavoitteensa.

Sitten kun

Useimmiten me ajattelemme, että vasta saavutettuamme jotakin tiettyä voimme olla tyytyväisiä. Kyllä, tavoitteen saavutettuamme olemmekin hetken iloisia ja onnellisia. Mutta tuo hetki voi olla ohikiitävä tuokio ja sen jälkeen saattaa avautua tyhjä: entäs nyt? Siksi ei ehkä kannata panostaa ylettömästi sitten kun– tavoitteisiin vaan pikemmin keskittyä niihin asioihin, jotka auttavat sekä tavoitteiden saavuttamisessa että tuottavat hyvää mieltä.  Hallittavissa olevat askeleet rakentavat luottamusta sekä itseen että elämään jo matkalla tavoitteeseen.  Tai vielä tarkemmin: ennen ensimmäistä askeltakaan.  

ennen ensimmäistäkään askelta

Tilannekartoituksia tehdessä on viisasta nähdä paitsi se, mitä meillä ei vielä ole myös se laaja resurssien kirjo, joka meillä jo on. Omien resurssiensa havainnoiminen antaa voimia ja tekee näkyväksi kaiken sen, mitä voimme käyttää hyväksemme toiminnassamme.

Moni kutsuu tätä kiitollisuusharjoitukseksi. Jos sinusta tämä tuntuu hötöltä niin kokeile sanaa resurssikartoitus. Kumpaa sanaa käytätkin niin niiden asioiden huomaaminen, jotka energisoivat sinua nyt, vaikuttaa saman tien mielialaan. Mieliala on pitkälti yhtä energiatason kanssa.  Etsimällä esimerkiksi 10 asiaa, joista voit sinä päivänä iloita, saatat huomata, että välillä siellä on ns. pieniä asioita, kuten hyvältä maistuva kahvikupillinen ja välillä suuria, kuten rakkaan ihmisen hyvät uutiset.

Voit toteuttaa harjoituksen useammalla tavalla. Eräs tapa on kirjoittaa lyhyesti kaikki 10 asiaa. Etenkin käsin kirjoittaminen jättää aivoihin selkeämmän jäljen kuin näppäimistöllä kirjoitettu. Ja aivot ovat juuri se, johon vaikutusta haemme.

Energisyytesi kohoaa väistämättä. Löytäessäsi 10 asiaa, joista iloitset tai koet olevasi kiitollinen olet pannut liikkeelle  sellaista huomaamista, joka jatkossakin auttaa havaitsemaan asioita, jotka ovat hyvin. Saatat myös luontevasti todeta työkaverillesi ja ystävällesi jotain myönteistä ja näin mielialasi alkaa vaikuttaa myös muihin.

Henkilökohtainen resurssikartoitus vaikkapa näin
  1. Autossani on hyvä lämmitys. Olen tehnyt viisaita valintoja.
  2. Nastalenkkarit näillä keleillä. Onneksi hankin ne ja sain ne vielä edullisesti ja helposti. Hyvä minä.  
  3. Aamiainen antaa voimia. Hyvä, että kävin eilen kaupassa.
  4. Tiedän mistä aloittaa töissä. Tein listan kolmesta tärkeimmästä eilen.
  5. Lounaasta on huolehdittu puolestani. On hienoa astua valmiiseen pöytään.
  6. Tänään minulla on mahdollisuus kiittää kollegaa hienosti loppuun saatetusta hommasta.
  7. Asiakkailta saatu palaute auttaa…
  8. Illalla …
  9. Kumppani…
  10. Huomaan osaavani…

Pakko vai ilo

Mitä enemmän voit lisätä asioita, joissa voi kiittää omaa toimintaasi, sen vahvemmin lista vaikuttaa sinuun. Se lisää halukkuuttasi hoitaa jatkossakin asioita siksi, että niistä seuraa jotain hyvää. Että kaupassa ei olekaan pakko vaan ilo käydä, jotta illallisella tai aamiaisella olisi sitä mikä antaa voimia ja tuntuu nautinnolliselta. Kyllä, nautinnollisuus on myös tärkeää.

Pakko vai ilo? Ilon löytäminen voi kestää muutaman sekunnin pidempään. Pitää mennä hakemaan lapset vai … Kokeile, kumpi toimii sinulle paremmin.

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja ja valmentaja.

P.S. Teen itse 10 kohdan kiitollisuusharjoituksen joka aamu, käsinkirjoittaen, kauniiseen muistikirjaan. Välillä tuntui, että aamuun oli pakkautunut niin paljon hyviä asioita, että jotain piti jättää pois. Jätin kiitollisuusharjoituksen. Ei mennyt montaa päivää kun palasin siihen, sillä sen vaikutus vireystasooni oli niin voimakas, että päätin, että ainakin sen pidän. Näin jo useamman vuoden.  

Erja