Pelko vai rakkaus

Useimmiten tärkeintä ei ole mitä vaan miten. Pienen pysähdyksen jälkeen meillä on varaa valita.

Erja-Lahdenpera-Helsinki-Mindfulness-blogi-Pelko-vai-rakkaus

Usein ajattelemme, että rakkauden vastakohta on viha. Vietnamilainen munkki, mindfulnessin isäksi kutsuttu Thich Nhat Hanh kertoo, että vihan takana on useimmiten pelko. Pelko kuuluu elämäämme ensimmäisestä hengenvedosta asti, sillä me kaikki tarvitsemme turvaa. Etenkin vastasyntyneinä olemme kokonaan toisten varassa. Myöhemminkin opimme asioita toisilta, liitymme kokonaisuuksiin, erilaisiin ryhmiin koulussa, harrastuksissa, työpaikoilla.

Liitymme toisiin ihmisiin monin eri tavoin. Omaksumme rahan käytön ja harjoitamme vaihtotaloutta ostaessamme meille tärkeitä tarvikkeita, matkustaessamme, maksaessamme asuinkulujamme. Vaikka meillä on oma pankkikortti emme tulisi toimeen ilman toisia. Se miten liitymme toisiin määrää aika pitkälle sen, miltä elämämme tuntuu.

Tutkimuksissa on havaittu, että silloin kun ihminen on jonkin aikaa täysin vapaalla tavanomaisissa ymyröissään suuntaamatta huomiotaan millään erityisellä tavalla kielteiset asiat alkavat muistutella itsestään. Kun kielteiset kokemukset tekevät meihin paljon syvemmän muistijäljen kuin myönteiset, mielemme alkaa kerrata kaikenlaista ikävää vahvistaen samalla sen jättämää jälkeä aivoissamme ja näin syntyy yhä syvempiä kielteisten tuntemusten uria. (Luulisin, että evoluutio on tämän järjestänyt näin, jotta oppisimme yhä paremmiksi selviytyjiksi.)

Kehomme ei kykene erottamaan tapahtuuko jokin asia nyt vai muistelemmeko ja dramatisoimme menneisyyden tai tulevaisuuteen sijoittamiamme tapahtumia, otamme kaikki mielemme sisällön todesta. Keho reagoi luonnollisesti sen mukaisesti. Energiamme, tunnetilamme muuttuu ja kehossamme tuntuu esimerkiksi painoa hartijoilla, vatsaamme kivistää tai jähmetymme.

Työkaluja pakkiin

Tällaisia tilanteita varten voi olla viisasta kerätä työkalupakkiinsa vaihtoehtoisia toimintatapoja. Niitä voi olla useampiakin. Ehkä tärkein niistä on ystävällinen suhtautuminen siihen henkilöön, joka on juuri nyt vaikeassa tilanteessa. Kutsumme tätä henkilöä minäksi. Itselleni on usein helpointa löytää myötätuntoinen asenne kun katselen sitä henkilöä, jonka kehossa asun, jonka nimeä kannan ja jonka elämää elän. Silloin minun on helpompi ymmärtää miksi hän milloinkin on sellaisessa tilanteessa kuin on ja kykenen asettumaan hänen rinnalleen. Silloin voimme yhdessä pohtia mikähän olisi tässä energiatialnteessa se viisain tapa edetä.

Tämä olento

Itselleni minä-käsite on sellainen, että aivot menevät ikään kuin pois päältä kun yritän toivottaa itslleni esim. ystävällisyyden meditaatiossa, metta-harjoituksessa terveyttä, levollisuutta, onnellisuutta… Sen sijaan mieltäessäni itseni samanlaiseksi ihmiseksi kuin kuka tahansa muu, sekä rajallisuuden että mahdollisuuksien havaitseminen helpottuvat.

Ymmärrän silloin paremmin miksi tätä ihmistä, jonka kehossa elän, jonka nimeä kannan ja jonka elämää elän, pelottaa, mikä surettaa, mistä hän iloitsee ja mikä saa hänet voimaan hyvin. Ystävällinen suhtautuminen avartaa kenttää ja alan nähdä, että energiaa on useammalla suunnalla. Vaihtoehtoijen kirjo laajenee ja avautuu mahdollisuus kokeilla sitä mikä juuri nyt tuntuu parhaimmalta.

Toinen työkalu on toistaa jotkain ajatusta, ajatusta ikään kuin kokeillakseni voisiko se olla totta myös tässä tapauksessa. Itse olen käyttänyt esimerkiksi tätä:

Rakkaus voittaa aina.

Se osoittautui toimivaksi vaikka se todensikin itsensä vasta useamman vuoden jälkeen. Se kuitenkin auttoi minua olemaan hukkumatta mustiin ajatuksiin itsestäni ja etenkin toisesta.

Miten voi olla tärkeämpää kuin mitä

Tällä hetkellä huomaan käyttäväni sellaista lähestymiskulmaa, että useimmiten tärkeintä ei ole mitä vaan miten. – Se saa minut kiinnittämään huomiota siihen millaista energiaa luon. Toisinaan on hyvä odottaa pari minuuttia löytääkseeni kauniimman syyn hoitaa jokin asia kuntoon kuin se oma vanhin ja vahingollisin: Ettei kukaan pääse sanomaan, että et ole hoitanut hommaasi. Kun huomaan tuon vanhimman ja siihen sisältyvän ajatuksen, jossa minulla ei näyttäisi olevan muuta arvoa kuin se, minkä muut sanoillaan minulle antavat, pysähdyn. Käytän silloin aikaa huomatakseni toisenlaisia syitä tehdä täsmälleen sama asia. Esimerkkinä, että pidän siitä, että asiat ovat järjestyksessä. Silloin minulla on myös lupa unohtaa ne ja tehdä jotain kokonaan muuta. Tämä muutos saa energian virtaamaan ja huomaan toimivani keveämmin. Tekeminen tuottaakin energiaa sen sijaan, että veisi sitä.

Mitkä ovat sinun keinojasi nostaa itseäsi harmaudesta, pelosta tai toivottomuudesta? Jos voit niin kirjoita niitä kommenttiosioon meidän kaikkien iloksi ja opiksi.

Voit merkata kommenttisi myös yksityiseksi, jolloin en julkaise sitä. Luen sen kuitenkin mielelläni. Kaikki kommentit tulevat ennen julkaisemista hyväksyttäväkseni.

Rakkaudella

Erja

4 vastausta artikkeliin “Pelko vai rakkaus”

  1. Meren rannalla ja metsässä kulkeminen. Juomalla kupponen hyvää vihreää teetä. Mieluisan musiikin kuuntelu. Koiran kanssa peuhaaminen.

    1. Kuulostaa hyvältä. Metsä ja puutarha ovat minulla vahvimmat samassa kategoriassa. Koirasta vasta haaveilemme.

  2. Kiitos Erja kirjoituksesta, tykkäsin paljon! <3 Samoja nostokeinoja mullakin, lisäksi mulla toimii tosi hyvin ajatus-tunnekierteen katkaisijana avanto! Lämpimämpi jokapäiväinen nollaaja on Kehomeditaatio tai Istumameditaatio. 🙂 Jotkut elokuvatkin vaikuttavat vahvasti miun olotilaan, esim. joskus, kun tunsin oloni rikkinäiseksi, riittämättömäksi tai kykenemättömäksi, katsoin aina "Kaiken Teorian", se muistutti siitä, miten asenne on avain. Hyvän piristysruiskeen saan myös kuuntelemalla Youtubesta inspiroivia puhujia, kuten Tri Joe Dispenzaa ja Eckhart Tollea. 🙂 Lämpimin terkuin, Maija

    1. Kiitos Maija. Tuo elokuva tarttee kyllä katsoa, sillä eheyttävää kaipaa aina. Avanto on toistaiseksi liian hurja. Meditaatiot minullakin hoitavat ennaltaehkäisevästi päivittäin olotilaa. Ei putoa enää niin helposti synkkyyksiin tai ainakin huomaa putoamisen nopeammin ja osaa tehdä tarvittavan korjausliikkeen.
      Nautinnollisin ruskaterveisin
      Erja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *