Elintärkeä yhteys

Yhteyden tarve on olemassaoloomme liittyvä, perustavanlaatuinen ja vahvasti toimintakykyymme liittyvä tarve.

Erja-Lahdenpera-Helsinki-Mindfulness-yhteys

Olemme syvällisesti laumaeläimiä. Emme olisi tässä, jos meillä ei olisi ollut laumamme suojelusta ja ohjausta. Vaikka eläisimme ”itsenäisinä” olemme täysin riippuvaisia muista. Toiset huolehtivat siitä, että pankkijärjestelmämme toimii, ruokakaupassamme on sopivaa tarjontaa, liikenteestä, terveydenhuollosta, koulutuksesta. Koko infrastruktuuri on yhteisömme luomaa, kukaan meistä ei olisi voinut rakentaa sitä yksin.  Työpaikallamme olemme riippuvaisia myös näkymättömistä työkavereista kuten siivoojista ja etäisistä osastoista, kaikista niistä, jotka saavat järjestelmämme toimimaan.

Olemme syvällisesti laumaeläimiä myös psyykkisesti. Evoluutio on varmistanut, että meillä on taitoa olla muiden kanssa, että kykenemme tunnistamaan muiden mielentiloja kasvojen ilmeistä, kehonkielestä, äänenkäytöstä. Meissä kaikissa on syvä tarve liittyä myönteisesti yhteen, siten, että koemme olevamme hyväksyttyjä yhteisöissämme ja näin ollen myös turvassa.

Myönteistä yhteenliittymistä edesauttaa se, että arvostamme muiden panosta, ja erilaisuutta. Silloin jopa arvostusten erilaisuus ei ole enää este yhteistoiminnalle vaan se voi muodostua yhteistoimintaa tukevaksi, tärkeäksi osaksi.

Itseäni esimerkiksi eivät kiinnosta pikkutarkat tilien täsmäytykset tai oikoluku. Teen niitä siinä määrin kuin se on välttämätöntä, mutta huomaan olevani syvästi kiitollinen niille ihmisille, jotka jaksavat työstää tällaisia asioita minunkin puolestani. Silloin olen vapaa tekemään sitä, missä olen huomattavasti taitavampi kuten meditaation ja vuorovaikutuksen kouluttajana.

Yhdessä

Koronan tuottama mielenkiintoinen eristysjakso teki ainakin minulle hyvin selväksi kuinka paljon kaipaan ihmisten kanssa olemista, siitä huolimatta, että olen henkilö, joka viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen. Eniten huomasin ikävöiväni lämmintä halaamista. Onneksi nyt voin taas peuhata lapsenlapsieni kanssa, kaapata syliin, rutistaa. Ja heillä on lupa myös kiipeillä syliini ja halata.

Kosketus ja kehonkieli on yksi tapa kertoa miten kokee toisen läsnäolon. Onko se jotain, joka ilahduttaa vai jotain, jonka mieluiten ohittaa? Toisinaan sanat ja kehon kieli ovat syvässä ristiriidassa. Kun kehonkielellään ilmaisee esim. torjuntaa, niin se viesti on vahvempi kuin mitä valitut sanat, sillä keho on rehellisin osa meitä. Mielessään ja sanoillaan voi valehdella, myös itselleen, mutta kun havainnoit kehoa, huomaat aidon kokemuksen.  

Myös äänenkäyttö on mielenkiintoista. Kokeile vaikka sanoa: “Olet kyllä ihan hölmö” kovalla, tuomitsevalla tavalla. Ja kokeille sitten sanoa se lämpimästi, hymyillen. Huomaat varmasti eron kokemuksessasi.

Havainto vai tulkinta

Sanojen osuus kommunikaatiosta, siitä miten koemme toiset, on reilusti alle 10 %. Yli 90% luemme kehonkielestä, äänenpainoista, ilmeistä.  –  Tai siitä miten tulkitsemme ne.

Toisinaan meillä on niin vahva oma mielentila, ennakkoasenne, että näemme tilanteen täysin sen kautta. Silloin olemme kuin oman mielemme kuplassa, värillisen lasipallon sisällä ja kaikki näyttäytyy tämän mielentilan kautta. Toisinaan meillä on lämpimän sävyinen, aurinkoinen mielentila, vaikkapa hyvän aterian jälkeen ja toisinaan mielentilamme on kokonaan harmaa, sellainen, josta kaikki värit ovat pudonneet pois.

Yhteys itseen ja toiseen

Yhteyden tarve olemassaoloomme liittyvä, perustavanlaatuinen ja vahvasti toimintakykyymme liittyvä tarve. Silloinkin, tai ehkä erityisesti silloin kun koemme olevamme eristyksissä, ankean harmaassa kuplassamme, kaipaamme syvästi ystävällistä yhteyttä ja myös fyysistä kosketusta.

Kehonkieli, läheisyys ja äänenpainot ovat todellista äidinkieltämme. Opimme ne paljon ennen kuin tajusimme sanojen merkityksen. Poikani, noin kahden kuukauden ikäisenä jutteli pitkästi erityisesti isälleen. Hän käytti täydellisestä lauseiden rytmitystä vaikka sanat olivatkin aieouu, ouaiee. Pikkuinen katseli isäänsä silmiin ja ponnekkaasta ilmaisusta kuuli, että hän todella halusi kertoa jostain tärkeästä. Häntä selvästi innoitti isänsä läheisyys, hymyily ja silloin tällöin kuuluva kannustava äännähdys.

Yhteyden tunne itseensä on yhtälailla yksi perustarpeistamme. Ilman ystävällistä yhteyttä omaan inhimmillisyyteemme, sen kipuihin ja iloihin, emme koe olevamme olevamme oikein elossa tai saatamme kokea olevamme ikään kuin jonkin kalvon eristämänä. Silloin emme löydä yhteyttä myöskään toiseen. Siksi kyky olla ystävällisessä yhteydessä itseensä on niin tärkeää.

Kun olemme tiukasti jonkin kuplamme sisällä ja tulkitsemme tilanteita niin, että meistä ei välitetä tai meille ei tahdota hyvää, kaipaamme kipeästi apua muilta, kunhan apu on ystävällisen oloista.

oman Ihanuutensa muistaminen

Me kaikki olemme aidosti rakastettavia olentoja. Tämä jo sillä perusteella, että tutkimustieto kertoo, että kaikissa kulttuureissa, kaikilla mantereilla ihminen on onnellisimmillaan voidessaan auttaa muita. Toinen perustelu on, että kun meditoidessamme aivojemme aktiviteetti muuttuu, niin levollisemmassa olotilassamme löydämme luontaisen ystävällisen olotilamme, harjoittamatta sen kummemmin ystävällisyyttä. Se vain ilmenee kun meditoimalla muutamme aivojemme sähkökäyrää ja siten myös tapaamme havainnoida. Myötätuntoisessa mielentilassa yhteyttä ei tarvitse luoda, se vain on.

Jos et muista omaa hyvyyttäsi niin paradoksaalisesti sinua saattaa auttaa ankeudestasi ulos se, että alat kertoa muille heidän ihanuudestaan. Voit tehdä sen hiljaa mielessäsi, vaikkapa pihasi puulle. Lemmikeille lepertelemme jo ihan luontevasti. Voisiko tätä kokeilla myös rakkaimpiinsa? Entä työkavereihinsa?

Työpaikan tehokkuudesta kertoo usein sen ilmapiiri. Mitä myönteisempi ilmapiiri sen tehokkaampi organisaatio, etenkin silloin kun on turbulenssia.   

Kukannuppu edustaa kaikkia asioita,
niitäkin jotka eivät kuki
sillä kaikki kukkii omasta siunauksestaan;
vaikkakin joskus on tapreen kertoa kukalle sen ihanuudesta,
laskea käsi sen ylle ja kertoa sanoin ja kosketuksin,
että se on ihana,
kunnes se jälleen kukoistaa omasta siunauksestaan.

Galway Kinnell

Lempeys peittoaa pelon, uteliaisuus huolestuneisuuden

Meditaatio-opettaja, kirjailija Sharon Salzberg sanoo, että se, että kun “kerromme kukalle sen ihanuudesta” pääsemme kosketuksiin sekä oman että muiden ihanuuden kanssa. Kun on riittävästi kuullut omasta ainutlaatuisuudestaan loppu tapahtuu itsestään, omasta voimastaan.

Buddha opetti alun perin lempeysmeditaatiota, rakastavan ystävällisyyden metta-meditaatiota vastalääkkeeksi pelolle. Kun mielesi ja sydämesi on täynnä lempeyttä, et tunne pelkoa. Pelko ja lempeys eivät yksinkertaisesti mahdu mieleemme yhtäaikaa aivan samoin kuin huolestuneisuus ja uteliaisuus ovat toisensa poissulkevia mielentiloja.

Kun meillä on nyt paljon asioita, joista meidän kuuluukin ottaa huomioon, niin olisiko, jotta todella osaisimme toimia viisaasti ja avarakatseisesti, syytä harjoittaa uteliaisuutta ja ottaa avuksemme myös lempeyden mielentila? Pelon vallassa uhkakuvat kasvavat ja monipuolistuvat yhä villimmäksi niin vastaavasti levollisessa mielentilassa havaitsemme myös sen mitä meillä jo on, huomaamme ne kaikki resurssit, joiden avulla voimme tuottaa muutosta. Silloin meillä on parhaat mahdollisuudet toimia tuloksekkaasti.

Mindfulnessin kehittäjä Jon Kabat-Zinn sanoo, että tällaisessa mielentilassa kykenemme harjoittamaan tuomitsematonta, takertumatonta ja torjumatonta suhtautumista nykyhetkeen. Teemme tilaa tyyneydelle, mielen ja sydämen selkeydelle ja ymmärrykselle. Aivojemme etuotsalohko toimii ja meillä on näin parhaat edellytykset löytää ehkä kokonaan uusia, toimivia ratkaisuja. Eikö tämä ole jotain, joka on todella tavoittelemisen arvoista työskentelimmepä millä elämänalueella tahansa?

Jotta löytäisimme parhaat mahdolliset ratkaisut lämpimästi ja yhdessä.

Erja Lahdenperä

P.S. Haluatko kuulla mitä asiantuntijat kertovat suurimman aivohermon, vagushermon toiminnasta? Yhteenliittymisen perustarpeesta ja turvassa olemisen kokemuksen tärkeydestä? Kuuntele https://areena.yle.fi/audio/1-50548252

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *