Tarpeemme ovat elinvoimamme juuria

Rakentavan vuorovaikutuksen menetelmässä* olennaista on päästä tiedostamisessa ja kommunikoinnissa aina tarpeiden tasolle asti. Vasta silloin voimme löytää sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat aidosti.

Inhimilliset tarpeemme voivat liittyä kehollisiin asioihin kuten levon tai ravinnon tarpeeseen. Tai ne voivat liittyä yhteyden tarpeeseeme ja keskinäisriippuvuuteen, omaan eheyteen kuten siihen, että saamme olla aidosti sitä mitä olemme. Tarvitsemme, siis todella tarvitsemme sitä, että elämämme on merkityksellistä tavalla tai toisella. Uusimpien tutkimusten mukaan merkityksellisyys on meille tärkeämpää kuin se, että olemmeko onnellisia vai emme. Siinä mielessä merkityksellisyyden kokemusta voi pitää ikään kuin syvempänä virtauksena, hyvinvoinnin kokemista kuin ehkä hetkellinen onnellisuuden tunne.

Luonnollisesti tarvitsemme myös levollisuutta. Siihen ryhmään voi kuulua ennakoitavuuden ja reiluuden tarve. Yhä enemmän meillä on myös itsenäisyyden tarvetta esim. siinä kuinka toteutamme jonkin asian. Ja ehkä myös siinä, että voimme valita itse parhaan ajankohdan toteuttaa jonkin tehtävän esimerkiksi silloin kun energisesti olmme parhaimmillamme. Tai että voimme niputtaa samankaltaisia töitä niin, että silloin kun esim. järjestyksen luominen on päällä, voimme tarkistaa sekä kalenterin, työpöydän, sähköpostin että laukkumme sisällön.

Tarpeemme eivät katoa mihinkään

Jos jokin tarpeemme jää jatkuvasti vaille huomiota se ei poistu meistä. Se voi siirtyä hetkeksi syrjään, jopa tiedostamattomaan kellariin, alitajuntaan, mutta se ei katoa mihinkään. Kellarissa se pikemmin kasvaa voimassaan ja sitten joku päivä, jos jatkuvasti toimimme ikään kuin sitä ei ole olemassa, se yllättää meidät jossakin elämän mutkassa ja saatmme huomata olevamme yksinkertaisesti kykenemättömiä jatkamaan entiseen malliin.

tarpeemme juurruttava todellisuuteen

Itselleni oli tärkeä oivallus se, että tarpeemme eivät ole sattumanvaraisia. Ne pohjautuvat tarkasti siihen mikä pitää juuri meidät tasapainossa. Meillä on esimerkiksi erilaiset keholliset tarpeet ja siksi on luonnollista, että toiset kestävät pitkiä ruokavälejä kun taas toisten on tärkeää pitää verensokeri tasaisena syömällä useammin.

Jotkut meistä voivat erityisen hyvin tehdessään läheistä yhteistyötä jonkin ryhmän kanssa ja toiset meistä kokevat tarvitsevansa enemmän tilaa löytääksemme sen missä minä olen parhaimmillani. Jos jostakin olen varma niin siitä, että me voimme huonosti toimiessamme pitkään oman luontomme, todellisten tarpeidemme vastaisesti.

Jo tiedostaminen energisoi

Tiedostaminen on ihmeellistä. Vain kun tunnistan jonkin oman tarpeeni, voin tehdä asian eteen jotain. Ilman tiedostamista on täysin sattumanavaraista täyttyykö tarpeeni vai ei. Luonnollisesti koemme vetoa sellaisiin asioihin, ihmisiin ja ympäristöihin, joissa jotkut tärkeät tarpeemme tulevat huomioiduiksi. 

Mikään ympäristö ei kuitenkaan ole täydellinen eikä voi täyttää kaikkia tarpeitamme. Siksi meille on arvokasta löytää sellainen kokonaisuus, jossa olennaisimmat, omaan aitoon itseemme kuuluvat asiat saavat jonkin täyttymyksen. Jos työni on olennaisimmillaan toisten kohtaamista, kuulemista ja näkemistä saatan tarvita kipeästi ympäristöä, jossa minä itse tulen myös nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olen, vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Ja eheyttää

Jännittävää on huomata, että pelkästään tarpeensa tunnistaminen, löytäminen on eheyttävä kokemus siitä huolimatta, että sen täyttymiseen voi olla vielä matkaa. Kun löytää jotakin itselleen olennaista kehosta usein nousee huokaus, kyllä, juuri tätä kaipaan, tarvitsen voidakseni hyvin. Jo aidon tarpeensa tiedostaminen auttaa meidät juurillemme, varmistaa elinvoimaamme.

Se myös nopeuttaa sellaisten tilanteiden tiedostamista, jolloin voimme toteuttaa juuri tätä olennaista, mutta huomiotta jäänyttä tarvettamme. Hakeudumme luonnostaan kohti valoa ja lämpöä, niitä ravinteita kohti, joita sillä hetkellä olemme vailla.  Vähitellen elinvoimamme palautuu ja jaksamme paljon kaikkea sitäkin, mikä on kaukana täydellisyydestä.  

Lämmöllä

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja ja valmentaja

*Marshall Rosenberg, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent Communication (NVC), Viisas elämä 2015, 2018.

Seuraa meitä:
error

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *