Taitava toiminta ja hyvinvointi

erja-lahdenpera-helsinki-mindfulness-blogi

Filosofisissa teksteissä ja saduissa kerrotaan usein kuinka hyvä voittaa pahan. Ihmettelevän ja pohdiskelevan mielenlaatuni kanssa tutkin ja etsin todisteita siitä onko tämä totta vai satua.

taitava luo harmoniaa, taitamaton disharmoniaa

Löysin musiikista perusteita tälle väittämälle. Kun jokin soi harmonisesti sen ääniaallot ovat säännöllisiä. Kun siihen yhtyy toinen soitin, joka yhtä lailla tuottaa harmonisia ääniä ne vahvistuvat, tukevat toisiaan ja syntyy yhteinen sointi.

Ristiriitainen ääni sammuttaa harmonista, mutta ei voi voittaa sitä etenkään jos enemmän kuin yksi soivat yhteen.

Sama vaikutus on myös samaan tahtiin marssimisella. Sillä on niin suuri vaikutus, että joukkojen ylittäessä siltoja samaa tahtia on toisinaan varottava, jotta silta ei lähtisi huojumaan.

Sisäinen ristiriita voi eheytyä

Meillä kaikilla on haavamme, sellaisia sisään rakentuneita asioita, jotka estävät meitä toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla. Ne saattavat olla aikoinaan syntyneitä tai meille uskoteltuja käsityksiä, että emme pärjää, onnistu, kelpaa…

Pitkään ajattelin, että haavamme, vaikka kykenisimmekin niitä hetkittäin voittamaan, haittaavat lopun ikää. Enää en usko niin, en oman enkä ohjaajakokemukseni perusteella. Esimerkiksi intensiivisillä 8 viikon mindfulness-kursseilla tapahtuu paljon aitoja eheytymisprosesseja. Toiset löytävät elämänilon, keveyden, toiset sen, että he ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Toiset saattavat tunnistaa oman erityislaatunsa haavoistaan huolimatta tai jopa niiden ansiosta. Erityinen elämänkokemus voi antaa sellaista tieto- ja taitopohjaa, jota ei ole sellaisella, joka ei ole ollut vastaavassa tilanteessa.

Kun eheytymistä tapahtuu asiat alkavat asettua uudella tavalla ihan itsestään. Tapamme reagoida on nyt muuttunut, olemme sisäisesti erilaisia. Vähitellen ympäristömme ja suhteemme toisiin muotoutuu uudenlaiseksi. Silloin huomaa olevansa ennemmin uudenlaisen kokemusmaailman todistaja kuin pyrkimisellä, tahtomisella tai pakottamisella toisenlaista rakentava. Jälkimmäinen ei näytä toimivan kuin hetken, sillä se on asioiden väkisin muuntamista. Sellainen muutos ei näytä jäävän pysyväksi.

Carl G. Jung sanoi, että kasvit ja eläimet ovat aina kehittymässä omaksi itsekseen. Vain ihminen on sellainen, että koettaa usein olla jotain muuta kuin on, pyrkii sellaiseksi kuintoivoisi olevansa sen sijaan, että sallisi itsensä kasvavan parhaaseen ja ainutlaatuiseen potentiaaliinsa.

24 erilaista Ominaisvahvuutta

Psykologian professori Martin Seligman, USA:n positiivisen psykologian tutkimusjohtaja on tutkinut kollegoidensa kanssa ns. hyveitä, sellaisia ominaisuuksia joita ylistetään jokaisessa kulttuurissa ja mantereella, ominaisuuksia, jotka ovat suurten kertomusten aineksia kuten rohkeus, reiluus tai neuvokkuus ja kyky nähdä mahdollisuuksia ja rakentaa tulevaisuutta.

He kiteyttivät luettelon 24 ominaisuuteen ja loivat testin, jolla voi selvittää ne ominaisuudet, jotka ovat luontaisesti vahvimpia itsellä. Usein osa ominaisuuksista ovat sellaisia, jotka koemme omanneemme aina ja osa taas sellaisia, joita olemme tietoisesti kehittäneet itsessämme. Mielenkiintoista on, että Seligman kertoo, että vain ne ominaisuudet, joiden soveltamisesta nauttii ovat niitä meille aitoja vahvuuksia. Voit siis olla hyvä vaikka johtajuudessa, mutta se ei välttämättä ole sitä mikä tuottaa sinulle eniten iloa. Sen sijaan niitä syvimpiä, itselle kiinnostavia ominaisvahvuuksia käyttäessäsi et useinkaan malta lopettaa vaan löydät yhä uusia tapoja soveltaa olipa se sitten vaikka kykyäsi rakastaa tai kykyäsi löytää uusia ratkaisuja.

Aitojen kohtaamisten taika

Kokemukseni mukaan se, että olemme lujasti oma itsemme, yhteydessä sisimpäämme mahdollistaa myös aidot ja ainutlaatuiset kohtaamiset. Emme silloin mieti millaisen vaikutuksen teemme vaan yksinkertaisesti olemme se ainutkertainen versio itsestämme.

Aitous koskettaa ja saatamme huomata, että löydämme melkein taianomaisesti yhteyden muihin samalla tavalla suuntautuneisiin ihmisiin. Silloin esim. tieto ja erilaiset mahdollisuudet saattavat välittyä hämmästyttävän nopeasti ilman, että meidän tarvitsee edes tietää toistemme nimiä.  

Se on totta mikä toimii

Tämänkin määritelmän kuulin nuoruudessani ja olen kantanut sitä mukanani testikysymyksenä. Olen oppinut, että mikäli jokin juttu ei toimi realitodellisuudessa se joko ei ole totta tai se ei ole totta vielä. Jotkin asiat näyttävät vaativan jopa 10 vuoden kypsyttelyn ennen kuin niistä tulee toimivaa todellisuutta.  

Elämä toimii testikenttänä. Hyvät, toimivat tavat opimme melkein heti ja alamme soveltaa niitä samantien. Keskeneräisiä asioita sen sijaan työstämme, tutkimme kunnes löytyy sellainen tapa toimia, joka tuottaa haluttua tulosta melkein itsestään.

Taitava toiminta, ns. hyvä, kantaa ja paha, taitamaton toiminta kohtaa taas vastustusta eikä siksi pääse leviämään vaikka saattaa tuottaakin paljon ikävää jälkeä. Hyvä edistyy, kasvaa ja leviää, jatkaa sukua, siirtyy ihmisestä toiseen. Paha taas patouttaa energiaa, joka väistämättä estyy jossain vaiheessa, sillä se ei edistä kasvamista, kokonaisuuden kukoistamista.

Se missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet

Taitava toiminta, vahvuuksiemme soveltaminen siten, että ne ilahduttavat sekä meitä itseämme että kanssaihmisiämme, yhteisöämme eheyttää ja kantaa, saa asiat rullaamaan ja energian virtaamaan. Niitä sovellettaessa hyvinvoinnillamme ei olekaan ylärajaa. Näin kertoi suomalainen filosofi ja psykologi Frank Martela vertaisoppimisen festivaalissa Lapinlahden pihalla vartin luennossaan v. 2012. Omaksuin sen kerrasta.

Kannattaisiko kokeilla intohimojensa soveltamista useammallakin elämänalueella? Työssä, rakkaudessa, harrastuksissaan.

Saatat havaita, että jossain määrin juuri näin olet elämässäsi tehnytkin.

Seuraa meitä:
error

Utelias prinsessa

utelias-prinsessa-blogi-erja-lahdenpera-helsinki-mindfulness

Valtakunnassa on paljon erilaisia asioita, jotka kaikki olisivat hienoja jos vain ehtisimme toteuttaa ne. Niin paljon, että 24/7 ei riitä. Ja oishan nuo yötkin vielä siinä välissä, rakkaista ihmisistä ja ulkoilusta puhumattakaan.

Älykkään mielen to-do –lista ei koskaan lyhene, sillä joka kerran kun saat jonkin tehtyä, älykäs mieli keksii 4 lisää tai parannuksia miten sen seuraavalla kerralla tekisi vielä paremmin.

Luonnollisesti huolestumme ja meille syntyy vaikeuksia valita, sillä aina kun teemme jotain, jotain muuta jää tekemättä. Huolestuneisuus ei myöskään lyhennä listaa sillä nehän kaikki olivat tärkeitä ja ennakoidut lopputulokset mieluisia.

Prinsessapäivä

Joskus olen ottanut itselleni prinsessapäivän. Se on sellainen, jolloin en tee mitään ellei minua huvita tehdä. Päivä jolloin ei ole ulkopuolisia aikatauluja vaan saan päättää milloin syön ja mitä syön, lepäänkö vai menenekö ulos.

Ja se omituinen tulos usein on, että prinsessaa saattaa huvittaa siivota. Ei siksi että prinsessa pitäisi siivoamisesta tai imurin äänestä, mutta se kestää sen kaiken ihailessaan kuinka tila selkeytyy, miltä puhtaat lakanat tuoksuvat ja kuinka kaunis onkaan avara tiskipöytä.

Prinsessa näyttää myös pitävän siitä, että suhteet muihin ihmisiin ovat kohdillaan. Joskus se tarkoittaa laskujen maksamista, joskus hymyilevää tapaamista.

Utelias prinsessa osaa myös näköjään käyttää energiaa paljon paremmin kuin minä, se tavanomainen versio prinsessasta. Prinsessa on avoin sopivalle hetkelle sateiden välissä, sille haluaako hän aamiaiseksi makeaa vai suolaista ja mistä vaihtoehdosta hän juuri tänään pitää eniten.

Miten sitten kävikään?

Illalla lukuisia asioita miettiessäni huomasin huolestuvani. Silloin muistin uteliaisuuden ja päätin soveltaa itseeni omia oppejani. Aamulla kirjasin pitkän listan kaikkia niitä asioita, jotka ovat tärkeitä ja jollain aikataululla myös toteutettava, tavalla tai toisella. Blogin kirjoittaminen oli yksi listalla olevista.

Olin hereillä sopivalle hetkelle ja pidin uteliaisuuden. Uteliaisuus kertoi, että hei, tämähän muistuttaa prinsessapäivää. Olo keveni ja niin ankarasta, painostavasta päivästä sukeutui uteliaisuutta herättelevä aamu.

Paljon on jo tullut tehtyä ja olen todella utelias mikä valikoituu seuraavaksi tärkeimmäksi. Luulen, että se on puuroaamiainen marjoilla. Aurinko paistaa, kosteus ruohossa kimmeltää. Prinsessalla on siis myös timantteja. Ja auttavaisia palvelijoita kuten imuri, kännykkä ja kokonainen valtakunnallinen HSL-kuljettajia. Vai sittenkin polkupyörä?

Nähdäänkö prinsessoina ja prinsseinä?

Seuraa meitä:
error

Vuorovaikutuksen haasteiden avulla entistä vahvempaan kumppanuuteen

5 esimerkkiä, joista voit oppia saman tien kuinka parantaa vuorovaikutusta silloin kun kommunikaatio jumittaa.  Saatat huomata, että se on itse asiassa helppoa, kunhan ensin oivallat miten toimia.

Haastavat  vuorovaikutustilanteet

Haastavat tilanteet voivat muuttua kokonaan kun saat kuulla mitä toinen tunsi ja mitä tarpeita hän täytti toimiessaan juuri niin kuin toimi.

Soveltamalla Rakentan vuorovaikutuksen 4 askeleen menetelmää saat toiselta tietoa, jota sinulla ei ennen ollut. Ymmärrät myös itseäsi ja toista paremmin ja löydätte yhdessä ratkaisuja, jota tuottavat molemmille iloa, rakennatte aitoa kumppanuutta.

  1. Väärinymmärryksiä siitä mitä tulikaan sovituksi?
  2. Saat palautetta, joka yllättäen lamaannuttaa sinut?
  3. Sinua kehutaan ja huomaat, että et kykene vastaaanottamaan sitä vaan kiemurtelet vaivaantuneena.
  4. Pitkä hiljaisuus kommunikaatiossa ja tulkitset sen pahimman skenaarion mukaan: ei välitä, ei tykkää, ei arvosta?
  5. Vaikeuksia vastata EI siten, että ystävälliset välit kuitenkin säilyisivät

Mitä tulikaan sovituksi

Silloin kun edetään vauhdilla tai vain yksi on äänessä, on mahdollista, että se mitä mielestäsi sovittiin ei pidäkään paikkaansa. Siksi tarkistaminen miten kukin ymmärtää sopimuksen tarkoittavan omalla kohdallaan voi olla viisas teko. Kun kukin kertaa mikä hänen osuutensa on,  niin viimeistään silloin huomataan yhdessä, oliko se yhteisen ymmärryksen mukaista vai ei. Silloin on vielä mahdollisuus sopia tarkemmin, jotta kaikilla on sama käsitys mitä pitikään tehdä.

Lamauttava palaute

Meillä kaikilla on joitain palautteen muotoja joita emme todellakaan halua saada.  Se voi olla vaikka:

  1. Tästä ei kyllä ollut mitään apua. – Onko nyt kaikki pilalla?
  2. Olisin odottanut sinulta parempaa. – Tuotinko pettymyksen?
  3. Emme tarvitse sinua tässä asiassa. – Enkö olekaan tarpeellinen? Eikö minusta pidetä?

Niiden vastaanottamista voi harjoitella rakentavan vuorovaikutuksen menetelmän mukaisesti arvaillen ääneen toisen tunteita (suru, pettymys, optimistinen) ja täyttymättömiä tarpeita (todellisuuksien kohtaaminen, oppiminen, vapaus) niiden takana.  Yllättäen voi löytää

  1. Loistavan muutosehdotuksen. – Ja palautteen antaja kokeekin tulleensa todella kuulluksi ja kehuu sinua selkäsi takana.
  2. Todella myönteisen kuvan itsestä, jota tällä kertaa et kyennyt täyttämään koska oli huolehdittava myös hitaammista ja perusasioita kaipaavista.  – Ja sitä palautteen antaja ei ollut huomioinut.
  3. Ryhmä onkin jo niin omatoiminen, että läsnöoloasi ei tarvita. – Ryhmä halusi antaa sinulle hyvin ansaitsemaasi vapaata.

Saat kehuja ja vain kiemurtelet vastaukseksi

Toisinaan saat hienoa kehumisia, kuten

  1. Tämähän loistava juttu
  2. Hieno idea
  3. Sun kanssa on tosi mukavaa
  4. Rakastan sinua

Voit oppia vastaanottamaan kehuja ymmärtämällä mitä tunteita toisessa heräsi ja mitkä hän tarpeensa ovat tulleet tyydytetyiksi. Huomaat että toisessa on herännyt vaikka näitä tunteita ja perustarpeiden täyttymystä.

  1. Innostuminen – yhteistyö
  2. Iloinen – hauskanpito
  3. Rentoutunut – välittäminen
  4. Arvostava – luottamus

Pitkä hiljaisuus kommunikaatiossa

Ja tulkitset sen pahimman mukaan.

  1. Ei välitä
  2. Ei tykkää
  3. Ei arvosta

Otat kuitenkin yhteyttä tai vain asian puheeksi. Huomaat, että toinen onkin keskellä jotain omaa haastettaan.

  • Ankara työrupeama
  • Terveydellisiä ongelmia
  • Täydellinen väärinkäsitys

Kun kohtaatkin toisen todellisuutta ilmaisemalla samalla mitä sinussa heräsi kuultuasi sen mitä kuulit rakennat entistä vahvempaa kumppanuutta. Se voi olla

  • Myötätuntoa
  • Helpotusta kun voit antaa todellisuutta vastaavaa tietoa asioiden laidasta
  • Yllättyneisyyttä

Kun vielä kerrot omista tarpeistasi pitää yllä hyvää yhteyttä sekä peloistasi hiljaisuuden johdosta ja helpotusta siitä, että asiat eivät olleet lainkaan niin kuin olit kuvitellut niin mitä luulet? Tuntuisiko se teistä molemmista hyvältä?

Voinko sanoa ei ja säilyttää lämpimän yhteyden?

Voit sanoa. Silloin kun ensin antaa myötätuntoa toisen tarpeille saada ehdotuksensa vietyä läpi siten hän kuin oli sen ajatellut. Sen jälkeen ota yhteyttä omiin tunteisiisi kuten:

  • Minua ilahduttaa tuo ehdotus ja se kuulostaa houkuttelevalta.
  • Tilanteeni on sellainen, että jotta voisin tehdä kaikki muut lupaamani asiat minun on nyt valitettavasti sanottava ei.
  • Haluatko, että jaan pyyntöäsi eteenpäin?

Rakentava vuorovaikutus – Haluan oppia lisää

Tätä kaikkea voi opiskella itsekseen lukemalla Marshall Rosenbergin kirjan: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Basam Books.

Ja sitten, jos sinulle käy niin kuin minulle, että koet tällaisen tavan kommunikoida äärimmäisen arvokkaaksi, mutta samalla tajuat, että harjoittelmatta se ei onnistu, ilmoittaudut 27.4. klo 10-16 pidettävään Rakentava vuorovaikutus –koulutukseen.

Osallistut koulutukseen ja/tai opiskelet kirjasta sekä tulet harjoittelmaan lisää harjoitusiltaan ke 8.5.2019.

Ehkä saat jonkun ystäväsikin innostumaan ja samalla varmistatte, että kummallakin on ainakin yksi empatiakaveri, johon voi ottaa yhteyttä silloin kun tuntuu, että jokin juttu menee yli ymmärryksen tai sietorajan. Empatiakaveri osaa koulutuksen jälkeen vastaanottaa tunteesi juuri sellaisina kuin ne ilmenevät, ehkä arvailla tarkemmin ja sitten voittekin edetä niiden tarpeiden äärelle, jotka jäivät tyydyttymättä.

Kun  tarpeet selviävät selviää yleensä myös se mikä auttaisi. Ja varsin usein se mikä auttaa on paljon pienempää ja mahdollisempaa kuin mitä tunnevyöryssä kuvittelemme.

Parempaa vuorovaikutusta töihin

Voit tilata osaksi virkistyspäiväänne Rakentavan vuorovaikutuksen koulutuksen.  Harjoittelemme useammalla tavalla. Ihmiset ovat kokeneet koulutuksen mielenkiintoisena ja auttavana.

Työkaluna Rakentavan vuorovaikutuksen 4 askelta

Marshall Rosenbergin kehittämä Rakentavan vuorovaikutuksen 4 askeleen prosessi toimii silloin kun jompikumpi tai molemmat osapuolet haluavat ymmärtää toista ja rakentaa aitoa kumppanuutta.

Menetelmän käyttö selkeyttää ajattelua ja toimintaa. Sitä käyttäessään kokee tulevansa kohdatuksi ja arvostetuksi omana itsenään ja oppii myös antamaan samaa kokemusta toiselle. Silloin löydämme levollisen tavan edetä niin, että kummankin arvokkaat ja oikeutetut perusinhimilliset tarpeet tulevat kohdatuiksi.

Jotta me kaikki voisimme paremmin. Yhdessä.

Erja Lahdenperä

Rakentavan vuorovaikutuksen kouluttaja®

Mindfulness ohjaaja CFM®

Seuraa meitä:
error

Tarpeemme ovat elinvoimamme juuria

Rakentavan vuorovaikutuksen menetelmässä* olennaista on päästä tiedostamisessa ja kommunikoinnissa aina tarpeiden tasolle asti. Vasta silloin voimme löytää sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat aidosti.

Inhimilliset tarpeemme voivat liittyä kehollisiin asioihin kuten levon tai ravinnon tarpeeseen. Tai ne voivat liittyä yhteyden tarpeeseeme ja keskinäisriippuvuuteen, omaan eheyteen kuten siihen, että saamme olla aidosti sitä mitä olemme. Tarvitsemme, siis todella tarvitsemme sitä, että elämämme on merkityksellistä tavalla tai toisella. Uusimpien tutkimusten mukaan merkityksellisyys on meille tärkeämpää kuin se, että olemmeko onnellisia vai emme. Siinä mielessä merkityksellisyyden kokemusta voi pitää ikään kuin syvempänä virtauksena, hyvinvoinnin kokemista kuin ehkä hetkellinen onnellisuuden tunne.

Luonnollisesti tarvitsemme myös levollisuutta. Siihen ryhmään voi kuulua ennakoitavuuden ja reiluuden tarve. Yhä enemmän meillä on myös itsenäisyyden tarvetta esim. siinä kuinka toteutamme jonkin asian. Ja ehkä myös siinä, että voimme valita itse parhaan ajankohdan toteuttaa jonkin tehtävän esimerkiksi silloin kun energisesti olmme parhaimmillamme. Tai että voimme niputtaa samankaltaisia töitä niin, että silloin kun esim. järjestyksen luominen on päällä, voimme tarkistaa sekä kalenterin, työpöydän, sähköpostin että laukkumme sisällön.

Tarpeemme eivät katoa mihinkään

Jos jokin tarpeemme jää jatkuvasti vaille huomiota se ei poistu meistä. Se voi siirtyä hetkeksi syrjään, jopa tiedostamattomaan kellariin, alitajuntaan, mutta se ei katoa mihinkään. Kellarissa se pikemmin kasvaa voimassaan ja sitten joku päivä, jos jatkuvasti toimimme ikään kuin sitä ei ole olemassa, se yllättää meidät jossakin elämän mutkassa ja saatmme huomata olevamme yksinkertaisesti kykenemättömiä jatkamaan entiseen malliin.

tarpeemme juurruttava todellisuuteen

Itselleni oli tärkeä oivallus se, että tarpeemme eivät ole sattumanvaraisia. Ne pohjautuvat tarkasti siihen mikä pitää juuri meidät tasapainossa. Meillä on esimerkiksi erilaiset keholliset tarpeet ja siksi on luonnollista, että toiset kestävät pitkiä ruokavälejä kun taas toisten on tärkeää pitää verensokeri tasaisena syömällä useammin.

Jotkut meistä voivat erityisen hyvin tehdessään läheistä yhteistyötä jonkin ryhmän kanssa ja toiset meistä kokevat tarvitsevansa enemmän tilaa löytääksemme sen missä minä olen parhaimmillani. Jos jostakin olen varma niin siitä, että me voimme huonosti toimiessamme pitkään oman luontomme, todellisten tarpeidemme vastaisesti.

Jo tiedostaminen energisoi

Tiedostaminen on ihmeellistä. Vain kun tunnistan jonkin oman tarpeeni, voin tehdä asian eteen jotain. Ilman tiedostamista on täysin sattumanavaraista täyttyykö tarpeeni vai ei. Luonnollisesti koemme vetoa sellaisiin asioihin, ihmisiin ja ympäristöihin, joissa jotkut tärkeät tarpeemme tulevat huomioiduiksi. 

Mikään ympäristö ei kuitenkaan ole täydellinen eikä voi täyttää kaikkia tarpeitamme. Siksi meille on arvokasta löytää sellainen kokonaisuus, jossa olennaisimmat, omaan aitoon itseemme kuuluvat asiat saavat jonkin täyttymyksen. Jos työni on olennaisimmillaan toisten kohtaamista, kuulemista ja näkemistä saatan tarvita kipeästi ympäristöä, jossa minä itse tulen myös nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olen, vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Ja eheyttää

Jännittävää on huomata, että pelkästään tarpeensa tunnistaminen, löytäminen on eheyttävä kokemus siitä huolimatta, että sen täyttymiseen voi olla vielä matkaa. Kun löytää jotakin itselleen olennaista kehosta usein nousee huokaus, kyllä, juuri tätä kaipaan, tarvitsen voidakseni hyvin. Jo aidon tarpeensa tiedostaminen auttaa meidät juurillemme, varmistaa elinvoimaamme.

Se myös nopeuttaa sellaisten tilanteiden tiedostamista, jolloin voimme toteuttaa juuri tätä olennaista, mutta huomiotta jäänyttä tarvettamme. Hakeudumme luonnostaan kohti valoa ja lämpöä, niitä ravinteita kohti, joita sillä hetkellä olemme vailla.  Vähitellen elinvoimamme palautuu ja jaksamme paljon kaikkea sitäkin, mikä on kaukana täydellisyydestä.  

Lämmöllä

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja ja valmentaja

*Marshall Rosenberg, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent Communication (NVC), Viisas elämä 2015, 2018.

Seuraa meitä:
error

Sittenkin yhdessä

Psykologian tri Marshall Rosenbergin kehittämä Nonviolent Communication, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus on tiivistänyt kumppanuutta luovan kommunikaation 4 askeleeseen:

  1. Havainto
  2. Tunne
  3. Tarve
  4. Pyyntö

Mitä minä havaitsen sinusta/minusta?

Millaisia tunteita minussa herää?

Millaisista tarpeista nämä tunteet kertovat?

Mitä sinä tai minä voisin pyytää sinulta/minulta, jotta tuo tärkeä inhimillinen tarve tulisi täytettyä?

Havainnoista tarpeisiin ja pyyntöön

Rakentava vuorovaikutus on harvinainen kommunikaatio-menetelmä siinä, että se menee aina inhimillisiin perustarpeisiimme asti. Siinä on menetelmän kauneus ja haasteellisuus. Vasta kun saamme kiinni mistä onkaan kyse voimme löytää aidosti toimivia ratkaisuja. Kaikki muu, joka tähtää vain nopeaan “asia pois päiväjärjestyksestä” lopputulokseen on valitettavasti tuomittu epäonnistumaan, sillä sillä tavoin alkuperäinen tarve ei katoa mihinkään. Siellä se on vaikka kuinka laittaisi pikaratkaisua toisensa päälle.

Aluksi tunteiden tunnistaminen, omiensa tai toisen, vie aikaa, sillä emme useinkaan ole tottuneet erottelemaan olenko pettynyt, harmistunut, epätoivoinen, yksinäinen vai jotain muuta.  Tunnistamme kuitenkin onko tuntemus epämiellyttävä vai miellyttävä. Kun opettelemme nimeämään tunteita meitä voi auttaa tunnesanasto, joka esim. Rakentavassa vuorovaikutuksessa on useamman sivun mittainen.   

Vasta kun tunnistamme tunteemme pääsemme jäljittämään sitä tarvetta, joka on jäänyt täyttymättä. Kun tunne on epämiellyttävä, jokin meille tärkeä tarve on täyttymättä ja kun tunne on miellyttävä jokin arvokas tarve on tyydytetty. Tunne voi tuntua ärtymyksenä ja riittämättömyyden tunteena. Tarve voi olla lounas ja tauko haasteellisista asioista. Se miten asia ratkeaa tällä kertaa saattaa olla, että irroittautuu työstään, kysyy ehkä jotain mukavaa ihmistä lounasseuraksi ja lähtee ruokkimaan kehoaan, antamaan mielelleen sen tarvitseman tauon ja siirtää huomiota pois suljetulta alueelta suurempaan kokonaisuuteen kuten säähavaintoihin ja kevään keikkuvaan etenemiseen.

Yhdessä vai erikseen?

Havainto

Soveltaessani omassa elämässäni, etenkin ristiriitaisissa tilanteissa, joissa minun ja toisen tarpeet eivät tuntuneet kohtaavan vaan puhuimme ikään kuin toistemme ohi, huomasin, että silloin herkästi koin, että toinen osapuoli on Toinen.  Että me kaksi olemme erillisiä, me molemmat kamppailemme huomiosta tai ratkaisuista, jotka tuovat meille sitä mitä tarvitsemme oli se sitten turvaa, helppoutta, lepoa, arvostusta tai nähdyksi ja kuulluksi tulemista.

Tunnevalinta

Yhdessä tekeminen ja asioiden ratkominen yhdessä on oma ihanteeni, valinta, jonka teen, jos se on mahdollista särkemättä itseäni tai uhraamatta hyvinvointiani. Siksi päätin kokeilla valita sellaisen tuntee tai asenteen, että olemme ristiriitaisesta tilanteesta huolimatta sittenkin siinäkin yhdessä, emme erillään.

Oma tunnetilani muuttui kun päätin luottaa siihen, että selviämme tästä yhdessä. Että en ehkä olekaan tässä yksin.

Tarpeen tunnistaminen

Kykyni tunnistaa mistä itselläni oli oikeastaan kyse tarkentui helposti ja kun suhteemme selkeästä ristiriidasta huolimatta perustui oletukseeni, että haluamme molemmat ratkaista asian parhain päin, huomasin voivani ilmaista tunteitani ja todellisia tarpeitani takertumatta lillukanvarsiin. Ilmaistessani itseäni avoimesti, omilla jaloillani seisten, vaikka hiukan arkanakin, huomasin antavani aidosti myös toiselle mahdollisuuden ilmaista itseään, sitä mitä hän koki tilanteessa, mistä tarpeista hänen oma käytöksensä kumpusi.

Yllättävä ratkaisu

Tämän jälkeen etenimme yhdessä maastoon, jossa tapoja ratkaista asioita olikin useampia. Jo se, että yhteytemme vahvistui ja ymmärsimme mikä oli toisen fiilis ja ennen kaikkea kun pääsimme sanottamaan mikä oli kummallekin tärkeintä, niin tapoja ratkoa asia olikin yllättäen useita. Jo pelkkä ymmärrys siitä mitä itse tarvitsin ja siitä mitä toinen minulta tarvitsi auttoi. Paine laskeutui häkellyttävän nopeasti, olo keveni puolin ja toisin ja syntyi levollisuutta hakea sellaista ratkaisua, joka sopi aidosti molemmille.

Sittenkin yhdessä

Luottamukseni siihen, että yhdessä olemme enemmän, että kaikki asiat eivät olekaan minun kekseliäisyyteni, jaksamiseni tai taitavuuteni varassa vahvistui niin paljon, että päätin koettaa ottaa tämän asenteen lähtökohdaksi erityisesti kaikissa ristiriitatilanteissa. Nyt, pidemmän aikaa tätä kokeiltuani koen, että tällä pääsen aidosti toisenlaiseen, lämpimämpään maailmaan kuin minä vastaa sinä -asetelmalla.

Haluatko kokeilla?

Kuulen todella mielelläni mitä tapahtuu kun valitset lähtökohdaksesi Sittenkin yhdessä olipa kyseessä tilanne töissä, perheessä, parisuhteessa, terveyskeskuksessa…

Erja Lahdenperä

Seuraa meitä:
error