Elätkö ystävällisessä vai vihamielisessä maailmankaikkeudessa

Albert Einstein: Tärkein päätös, jonka teemme on valinta sen välillä elämmekö ystävällisessä vai vihamielisessä maailmankaikkeudessa.

Tein aikanaan tyytyväisyysharjoitusta osana rajajoogaharjoituksia ja tämä Einsteinin kysymys muistuttaa mm. tyytyväisyys-harjoitusta. Rajajoogassa eli kuningasjoogassa on 5 asiaa, joista pidättäydytään ja 5 asiaa joita harjoitetaan.

Yama – pidättäydy

Pidättäytymissännöt eli yamasäännöt ovat sellaisia, jotka puhdistavat ja selkeyttävät elämäämme, luovat levollisuutta ja mahdollistavat kääntymisen sisäänpäin.  Niiden tarkoituksena on poistaa ihmisen elämälle ominaiset mentaaliset ja emotionaaliset häiriötekijät ja ne yhdessä muodostavat joogan tiellä ns. Suuren lupauksen, joka kuuluu noudatettaviin sääntöihin olipa elämäntilanne mikä tahansa.

Ne ovat:

1.       Ahimsa  – väkivallattomuus kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

2.       Satya – totuudenmukaisuus ajatuksissa ja toiminnassa.

3.       Asteya – varastamisesta ja muusta väärinkäytöksestä pidättäytyminen.

4.       Brahmacarya – pidättäytyminen fyysisten halujen tyydyttämisestä, kiintymättömyys, kiinnipitämättömyys.

5.       Aparigraha – ahnehtimattomuus, ylettömyydestä pidättäytyminen, omistamattomuus.

Niyama – harjoita säännöllisesti

Harjoittamissäännöt eli niyama-säännöt ovat aktiivista harjoittamista ja ennen kaikkea sisäistä työskentelyä.  Ne avaavat harjoittajalleen uusia maailmoita, sillä ne uudistavat ajatteluamme ja asenteitamme. Siten ne vaikuttavat siihen millaisena koemme elämämme siitä huolimatta, että konkreettisessa maailmassamme ei tapahdu mitään erityistä muutosta.

Ne ovat:

1.       Sauca – puhtaus, sellaisten tekijöiden ja olosuhteiden poistamista, jotka ehkäisevät käyttövälineitämme toteuttamasta niille kuuluvaa tehtävää. Niihin kuuluvat  myös ajatustemme ja tunteidemme puhtaus.

2.       Samtosa – tyytyväisyys. Tila, jossa voi pysyttäytyä rauhallisena, vakaana ja toimintakykyisenä tapahtuipa mitä tahansa.

3.       Tapas – puhdistautumista, itsetutkiskelua ja itsekuria. Päämääränä eri olemuspuoliensa hallinta ja valmistautuminen korkeampaan oivaltamiseen.

4.       Svadhyaya – pyhien kirjoitusten tutkimista, totuuksien pohtimista ja mietiskelyä. Avaa inuitiota ja transkenttista oivaltamista.

5.       Isvara-pranidhana – Jumalalle antautuminen. Hävittää minäisyyttä ja saa yksilön heijastamaan korkeampaa tahtoa.

Otin yhtenä tärkeimmistä harjoituksista tyytyväisyyden harjoittamisen huomattuani, että suhtauduin todellisuuteen siten, että mieleni tuotti paljon mielipiteitä mistä pidin ja mistä en. Syntyi halu poistaa osia todellisuudesta siten kuin se kulloinkin minulle sopi, aina säitä myöten. No arvaatte, kuinka hyvin sellainen onnistuu. Tämän havaittuani päätin kokeilla täyskäännöstä ja harjoittaa tyytyväisyyttä mitä ikinä sitten tapahtuikaan tai mikä ikinä olikaan sen hetkinen todellisuuteni.

Tämä tuntui avaavan uudenlaisia ulottuvuuksia kuten sen, että kullakin tilanteella oli jokin lahja annettavanaan. Joskus tilanne kehitti sitkeyttäni, joskus auttoi päästämään irti turhista suunnitelmista. Ennen kaikkea se auttoi päästämään irti toimimattomista ajatuksista, käsityksistä ja asenteista.

Niyama ja yama-sääntöjen harjoittaminen on myös sikäli jännittävää, että harjoittaessasi yhtä tulet harjoittaneeksi myös toisia. Voit siis vapaasti valita sen, joka tuntuu mieluisimmalta vaihtoehdolta. Näitä ei tarvitse toteuttaa järjestyksessä muulla tavalla kuin, että yama-säännöt on hallittava edes jollain tasolla ennen kuin voi edetä niyama-harjoituksiin.  

Nämä harjoitukset eivät ole päivien, vaan kuukausien ja joogafilofian mukaan jopa elämien mittaisia harjoituksia. Lohdullista on, että jokainen pienikin askel muuttaa meitä ja kokemaamme elämää. Tuo Einsteinin ehdottama perusvalinta saattaa siten helpottaa merkittävällä tavalla tietä uudenlaiseen, tasapainoa luovaan elämään ja toimintaan.

Elämä sallii kokeilemisen

Oman kokemukseni mukaan elämä näyttää sallivan kokeiluja. Siten voit tehdä päätöksesi vasta kun huomaat, että kokeilu avaa sinulle elämää tavalla, joka tuntuu pikemmin avartavalta kuin supistavalta.

Haluaisitko siis kokeilla tuota Einsteinin ehdottamaa päätöstä, että sittenkin elämme ystävällisessä maailmankaikkeudessa 21 päivän, 3 viikon ajan? Siitä huolimatta, että hankaluudet ovat edelleen siellä missä ne olivat ennenkin, siitä huolimatta, että fyysisessä maailmassamme ei tapahdu mitään erityistä muutosta.  Noin 21 päivässä päivittäin harjoitetuista uusista asioista tulee osa arkeamme, tottumustamme ja sitä myöten tapaamme elää. Näin kokemuksemme pääsee syvenemään mistä kaikesta tällaisessa valinnassa onkaan kyse. Siksi ehdotan 21 päivän mittaista kokeilua.

Kutsu jakamaan havaintojasi

Tätä kirjoitusta voi kommentoida sekä yksityisesti että julkisesti. Käyn kaikki kommentit läpi ja hyväksyn ne yhden kerrallaan. Voin myös kerätä havaintoja ja julkaista ne omana kommenttina, jolloin ne säilyvät anonyymeinä. Kommentoi ja mainitse haluatko, että se julkaistaan sellaisenaan vai anonyymisti.

Torstaina 15.8.2019 julkaisen havaintoja siitä, mitä tapahtui kun päätimme elää ystävällisessä universumissa vaikka kaikki elämämme tapahtumat eivät todellakaan olleet meille mieleisiä.

·         Mitä tapahtui kyvylleni elää asian kanssa? Helpottuiko vai hankaloituiko?

·         Mitä tapahtui energialleni? Lisääntyikö vai kuihtuiko?

·         Kuinka kehoni reagoi? Oliko helpompi vai vaikeampi hegittää?

·         Millaisia tunteita päätökseni lisäsi ja millaisia vähensi?

·         Vaikuttiko kokeiluni ihmissuhteisiini jollain tavalla?

Rakkaudella

Erja Lahdenperä

Mindfulness- ja vuorovaikutuskouluttaja

Helsinki Mindfulness

Yama ja niyama-sääntöjen lähde:

I. K. Taimni, Joogan tiede, osa Sadhana Pada, Teosofinen Seura ry, v. 2002

Seuraa meitä:
error

Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikuutta

Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832):

”Ennen kuin on sitoutunut, on aina epäröintiä, tilaisuus vetäytyä, tehottomuutta. Kaikkiin aloitteisiin ja luoviin tekoihin pätee alkeellinen totuus, ja tietämättömyys siitä tappaa lukemattomia ideoita ja loistavia suunnitelmia: sillä hetkellä kun sitoutuu ehdottomasti, Sallimus liikkuu myös. Tapahtuu kaikenlaista josta on apua ja joka ei muutoin olisi koskaan tapahtunut. Kokonainen tapahtumien virta seuraa päätöstä ja nostaa ihmisen hyväksi kaikenlaisia ennennäkemättömiä sattumuksia, kohtauksia ja materiaalista apua, jota kukaan ei voinut kuvitellakaan osakseen.

Mitä tahansa osaat tai haaveiletkin osaavasi, ryhdy siihen. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikuutta.”

Jon Kabat-Zinn: Kehon ja mielen viisaus, s. 311, Basam Books

WAU

Kuulin tämän mietelmän kesäkuussa 2013 maatessani selälläni vanhan puutalon suuressa salissa meditaation jälkeen mindfulness -retriitissä. Kaikki minussa heräsi ja huomasin sanovani isoon ääneen WAU – hiljaa mielessäni.

Jäljitin myöhemmin tämän tekstin ja yksinkertaisesti päätin uskoa siihen. Kokeilin voisiko se olla totta. Nyt kuuden vuoden kokemuksella voin sanoa, että on se.

Ja mitä sitten tapahtui

Vaatii kyllä kestävyyttä mennä läpi jakson, jossa ei tiedä miten ihmeessä kaikki asettuu, millaisen muodon asia saa ja kuinka kauan prosessiin menee aikaa. Sumussa, jossa ei näe mitään eikä voi kuin käsikopelolta edetä varovasti pieni askel kerrallaan, ei ole helppoa olla luottavaisin mielin. Pimeässä törmää moniin esteisiin ja luulee jonkin olevan toisin kuin se on. Joutuu perääntymään ja kerta toisensa jälkeen luottamaan siihen, että se varsinainen päämäärä on jokaisen vähäisemmän epäonnistumisen arvoinen. Itselleni päämäärä oli niin tärkeä, että ei ole mitenkään häpeäksi vaikka kokonaan epäonnistuisin siihen pyrkiessäni. Pikemmin yrittämättä jättäminen jäisi vaivaamaan.

Jos tämän vaiheen kestää, ovat kaikki tiet avoinna.

Minun matkani

Itselleni silloinen kirkastuminen koski mindfulness-ohjaajana toimimista. Päätin aloittaa heti kun se oli mahdollista keräämään niitä 10.000 tuntia, jotka sanotaan minkä tahansa taidon mestarillisen osaaminen vaativan. Siksi päätin harjoitella niin paljon kuin mahdollista ja aloitin ryhmien ohjaamisen kotonani. Luovuin olohuoneessani henkilökohtaisista tavaroista, yksinkertaistin ja loin tilaa ihmisille tulla, istua mukavasti joko sohvalla tai meditaatiopallilla.

Tein paljon töitä myös ohjelmaa kootessani. Nauhoitin meditaatiot poikieni teknisellä avustuksella ja teetin ensimmäiset CD-levyt. Luonnollisesti loin sekä nettisivut että facebook-sivun silloiselle toiminimelleni.

Eteenpäin

Nyt vuonna 2019 olen ohjannut mielestäni vaativimman osuuden eli 8 viikkoa kestävän MBSR-kurssin n. 34 kertaa, pitänyt lukuisia lyhyitä ja pidempiä koulutuksia niin yksityisille tarvitsijoille kuin isoillekin organisaatioille.

Olen osallistunut myös ohjaajiksi kouluttautuvien kouluttamiseen, pitänyt lukuisia Hiljaisuuden päiviä ja viikonlopun mittaisia retriittejä yhdessä kollegani kansaa.

Palautteen perusteella osaan nyt ohjata meditaatioita ensikertalaisillekin niin, että he vilpittömästi kokevat meditoineensa. Ryhmässä vallitsevasta hiljaisuudesta voin myös päätellä, että tietoisuus on syventynyt meditaatioon ja silloin varon häiritsemästä sitä liialla ohjaamisella.

syvemmälle

Erityisen iloinen olen siitä, että olen voinut viedä mindfulnessia myös syvemmälle luomalla harjoitusiltoja edistyneemmille mietiskelijöille. Mindfulness kun kauneimmillaan luo niin turvallisen tilan, että siinä voi käsitellä myös niitä elämänsä hankalampia tuntemuksia, niitä jotka eivät katoa minnekään vaikka kuinka tekisimme sijaistoimintoja vaan ponnahtavat esiin aika ajoin, usein odottamatta ja niin kyllästyttävän tutun oloisesti, hallitsemattomasti, ikävästi.  

Tie ei suinkaan ole vielä kuljettu, mutta näin jälkikäteen voin todeta, että tuo WAU on kantanut tänne asti. Ei helposti, mutta tuoden sellaiseen asiantuntemukseen ja osaamiseen, johon en mitenkään olisi osannut kuvitella itseäni vielä kuusi vuotta sitten.

Parasta on, että monesti olen tehnyt valintoja sydän edellä. Sisäinen talouspäällikköni on kyllä huomautellut, mutta silti sydämellä tehdyt ratkaisut ovat kantaneet. Ehkä tosissaan oleminen on välittynyt ohjauksessanikin ja ajan kanssa ihan ne fyysisetkin sydämet mm. rytmihäiriöineen ovat parantuneet yhdessä mindfulnessia harjoittaessamme.

Mikä sytyttää sinut?

Jos Goethen sanat toimivat minun kohdallani niin olen täysin vakuuttunut, että ne toimivat myös sinulla.

Jos voisit luottaa siihen, että mitä tahansa päätätkin, tulet siinä onnistumaan, niin mitä se sinulle olisi? Mikä olisi niin arvokasta, että se saisi sinussa kaiken liikkeelle? Se jokin, joka sytyttää sisäisen valosi, parhaimman sinussa? Saa kehosi lämpenemään, energisoi, innostaa ottamaan selvää. Mitä se on?

J. Krishnamurti on sanonut, että vastaaminen ei ole aina tärkeintä. Sen sijaan eläminen arvokkaan kysymyksen kanssa on. Hän myös sanoi, että kysymyksen kanssa eläessä vastaus paljastaa itse itsensä, se yksinkertaisesti selkeytyy ja näet vastauksesi vailla epäilyksiä.

Silloin on sinun aikasi liikahtaa. Ja Sallimus liikkuu myös.

Sinulle, kanssakulkijani, rakkaudella

ErjaJ. Krishnamurti oli yksi aikamme suurimmista ajattelijoista, filosofeista ja mystikoista. Minulle hän edustaa mindfulnessia syvimmillään, jo ennen kuin koko mindfulness-käsitettä oli edes olemassa.

Seuraa meitä:
error

Sydän koherenssiin ennen tärkeitä päätöksiä

Intuition tutkija Asta Raami kirjassaan Älykäs intuitio nimittää sydänkoherenssiksi tilaa, jossa ihminen on kokonaisvaltaisesti harmonisessa tilassa.

“Sydämenrytmin, hengityksen, verenpaineen, hormonien tuotannon, signaalien välityksen ja elinten välillä on silloin tasapaino. Tämä tekee ihmisestä elinvoimaisen ja joustavan, resilientin. Energia lisääntyy, ajattelu on selkeämpää – ja intuitio toimii paremmin. – Yksi sydänkoherenssin hyötyjistä ovat nimenomaan aivot ja intuitio. – Sydämen signaaleista on havaittavissa asioita, jotka tulevat tietoiseen mieleen vasta viiveellä.”

Sydänkoherenssi on mitattavissa laboratoriossa.  Voimme myös kehittää kykyämme tunnistaa millaisessa tilassa keho-sydän-mielemme on. ¹

Sydänkoherenssin vahvistaminen

Asta Raamin mukaan parhaita keinoja olevan rauhoittuminen ja myönteisten tunteiden aktivoiminen. Kiitollisuusharjoitus on yksi parhaita keinoja aktivoida sydänkoherenssia, kertoo Asta Raami.

1.      Rauhoittuminen mindfulness–harjoituksella:
keho ja hengitys, 2-10 min

Istu ja tunnista miltä kehossa tuntuu istua tässä. Jalkapohjat, jalat, pakarat, selkäranka, niska, pää, hartiat, käsivarret. Huomaa sitten millaisen tilan hengitys saa kehossa. Mitään ei tarvitse muuttaa, riittää että aistit miltä tuntuu kehossa. Voit koettaa aistia kehoa myös syvemmältä. Jos se tuntuu vaikealta niin aloita pinnalta, ihosta. Istuimen tuntuma, vaatteen kosketus, kädet muuta kehoa vasten…

Anna hengityksen kulkea luonnollisesti. Se syvenee harjoituksen myötä aivan itsekseen. Jos pakotat sitä johonkin tiettyyn ”oikeaoppiseen”, hengitykseen, saatat jopa ehkäistä kehosi rauhoittumisen.

Huomaa missä sinun on helpointa havainnoida hengitystä. Pallea, rintakehä tai ehkä sieraimet? Anna huomion levätä tuossa kohdassa muutaman hengenvedon ajan, jotta se, miltä hegittämisen ihme tuntuu kehollisena aistimuksena, ehtisi avautua tietoisuudellesi.

2.     Voimaantuminen kiitollisuuden avulla, 5-15 min

Tuo mieleesi kaikkia niitä asioita, joista voit olla kiitollinen ja iloinen. Kirjaa ne paperille, tee niistä näkyviä itsellesi.

Ne eivät löydy ehkä heti, sillä ns. suorittava mielemme on keskittää luonnostaan huomion siihen mikä on tavalla tai toisella huonosti. Normaalille aivotaajuudellemme on jopa vaikeaa havaita kaikkea sitä mikä on hyvin. Anna siis tälle harjoitukselle etenkin alussa aikaa. Harjoittelemalla siitä tulee yhä helpompaa.

Erityistä huomiota voit antaa asioille, joissa voit olla kiitollinen omalle aktiivisuudellesi. Oma osuutemme on myös niitä asioita, jotka jäävät suorittavalta mieleltämme (Default mode) helposti havaitsematta, kun sisäinen puhe saattaa sanoa, että tietenkin hoidit asian, sehän kuului hommiisikin. Olen opetellut, opettelen edelleen, kiittämään, onnittelemaan itseäni tuollaisesta puheesta välittämättä. Iloitsemaan vilpittömästi taidoistani, joskus jopa siitä helppoudesta jolla saan asioita aikaseksi. Kielteinen, haittaava puhe onkin vähentynyt ajan kanssa.

Huomaamalla ensin sen kaiken mikä on hyvin, mitä olen oppinut ja millä tavalla olen olleet merkityksellinen myös ihmisille saan tukevan pohjan, sydänkoherentin tilan suunnistaa kohti uutta.

Neurologit kertovat, että myönteisessä vireessä myös aivojemme uloimmat osat ovat käytettävissämme. Niissä sijaitsee korkein älykkyytemme, kuten sosiaalinen älykkyys. Voimme tehdä uudenlaisia havaintoja ja löytää luovia ratakaisuja. Kun molemmat aivopuoliskot tekevät yhteistyötä sekä innovatiivsuus että intuitio alkavat toimia.

Testaaminen ennen naulaamista

Intuitio on parhaimmillaan silloin kun tietoa on liian vähän tai kun sitä on liikaa. Intuitio auttaa suunnistamisessa, mutta kaipaa myös testaamista ja ehkä tarkennuksia. Itse testaan inuitiotani useammalla tavalla ennen asioiden kiinni naulaamista.

Ovatko realiteetit idean puolella? Aikataulu? Taloudelliset resurssit? Muut sitoumukset? Kumppanit?

Jos ovat, etenen. Jos eivät, harkitsen vielä. Ehkä hyvänkään idean aika ei vain ole vielä. Tutkailen ihmsiä, jotka liittyvät asiaan. Millaisen tuntuman saan heistä? Lähestyn, viestin, mutta jos en saa vastauksia, päästän irti ja kokeilen jonkun muun kanssa. Luotan, että ajan kanssa sellainen ihminen ja ihmiset, jonka kanssa resonoi löytyvät kyllä. Etenkin jos asia on kollektiivisestikin tärkeä. Ja jokainen kerta kun olen testannut ja jossain määrin epäonnistuntu olen oppinut jotain tärkeää, josta on hyötyä jatkossa.

Kumppaneiden kanssa tärkeää on löytää yhteinen tahtotila. Väkisin ei saa mitään tärkeää aikaseksi. Eikä yksin. Yhdessä sen sijaan teemme ihmeitä.

Lämmöllä

Erja

Mindfulness-ohjaaja CFM®, Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja®, muutosagentti

¹ Raami, Asta, Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä, Asta Raami ja Kustantamo S&S, 2016, Sydänkoherenssi ja sydämen viisaus, s. 223-227.

Seuraa meitä:
error

Tarpeemme ovat elinvoimamme juuria

Rakentavan vuorovaikutuksen menetelmässä* olennaista on päästä tiedostamisessa ja kommunikoinnissa aina tarpeiden tasolle asti. Vasta silloin voimme löytää sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat aidosti.

Inhimilliset tarpeemme voivat liittyä kehollisiin asioihin kuten levon tai ravinnon tarpeeseen. Tai ne voivat liittyä yhteyden tarpeeseeme ja keskinäisriippuvuuteen, omaan eheyteen kuten siihen, että saamme olla aidosti sitä mitä olemme. Tarvitsemme, siis todella tarvitsemme sitä, että elämämme on merkityksellistä tavalla tai toisella. Uusimpien tutkimusten mukaan merkityksellisyys on meille tärkeämpää kuin se, että olemmeko onnellisia vai emme. Siinä mielessä merkityksellisyyden kokemusta voi pitää ikään kuin syvempänä virtauksena, hyvinvoinnin kokemista kuin ehkä hetkellinen onnellisuuden tunne.

Luonnollisesti tarvitsemme myös levollisuutta. Siihen ryhmään voi kuulua ennakoitavuuden ja reiluuden tarve. Yhä enemmän meillä on myös itsenäisyyden tarvetta esim. siinä kuinka toteutamme jonkin asian. Ja ehkä myös siinä, että voimme valita itse parhaan ajankohdan toteuttaa jonkin tehtävän esimerkiksi silloin kun energisesti olmme parhaimmillamme. Tai että voimme niputtaa samankaltaisia töitä niin, että silloin kun esim. järjestyksen luominen on päällä, voimme tarkistaa sekä kalenterin, työpöydän, sähköpostin että laukkumme sisällön.

Tarpeemme eivät katoa mihinkään

Jos jokin tarpeemme jää jatkuvasti vaille huomiota se ei poistu meistä. Se voi siirtyä hetkeksi syrjään, jopa tiedostamattomaan kellariin, alitajuntaan, mutta se ei katoa mihinkään. Kellarissa se pikemmin kasvaa voimassaan ja sitten joku päivä, jos jatkuvasti toimimme ikään kuin sitä ei ole olemassa, se yllättää meidät jossakin elämän mutkassa ja saatmme huomata olevamme yksinkertaisesti kykenemättömiä jatkamaan entiseen malliin.

tarpeemme juurruttava todellisuuteen

Itselleni oli tärkeä oivallus se, että tarpeemme eivät ole sattumanvaraisia. Ne pohjautuvat tarkasti siihen mikä pitää juuri meidät tasapainossa. Meillä on esimerkiksi erilaiset keholliset tarpeet ja siksi on luonnollista, että toiset kestävät pitkiä ruokavälejä kun taas toisten on tärkeää pitää verensokeri tasaisena syömällä useammin.

Jotkut meistä voivat erityisen hyvin tehdessään läheistä yhteistyötä jonkin ryhmän kanssa ja toiset meistä kokevat tarvitsevansa enemmän tilaa löytääksemme sen missä minä olen parhaimmillani. Jos jostakin olen varma niin siitä, että me voimme huonosti toimiessamme pitkään oman luontomme, todellisten tarpeidemme vastaisesti.

Jo tiedostaminen energisoi

Tiedostaminen on ihmeellistä. Vain kun tunnistan jonkin oman tarpeeni, voin tehdä asian eteen jotain. Ilman tiedostamista on täysin sattumanavaraista täyttyykö tarpeeni vai ei. Luonnollisesti koemme vetoa sellaisiin asioihin, ihmisiin ja ympäristöihin, joissa jotkut tärkeät tarpeemme tulevat huomioiduiksi. 

Mikään ympäristö ei kuitenkaan ole täydellinen eikä voi täyttää kaikkia tarpeitamme. Siksi meille on arvokasta löytää sellainen kokonaisuus, jossa olennaisimmat, omaan aitoon itseemme kuuluvat asiat saavat jonkin täyttymyksen. Jos työni on olennaisimmillaan toisten kohtaamista, kuulemista ja näkemistä saatan tarvita kipeästi ympäristöä, jossa minä itse tulen myös nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olen, vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Ja eheyttää

Jännittävää on huomata, että pelkästään tarpeensa tunnistaminen, löytäminen on eheyttävä kokemus siitä huolimatta, että sen täyttymiseen voi olla vielä matkaa. Kun löytää jotakin itselleen olennaista kehosta usein nousee huokaus, kyllä, juuri tätä kaipaan, tarvitsen voidakseni hyvin. Jo aidon tarpeensa tiedostaminen auttaa meidät juurillemme, varmistaa elinvoimaamme.

Se myös nopeuttaa sellaisten tilanteiden tiedostamista, jolloin voimme toteuttaa juuri tätä olennaista, mutta huomiotta jäänyttä tarvettamme. Hakeudumme luonnostaan kohti valoa ja lämpöä, niitä ravinteita kohti, joita sillä hetkellä olemme vailla.  Vähitellen elinvoimamme palautuu ja jaksamme paljon kaikkea sitäkin, mikä on kaukana täydellisyydestä.  

Lämmöllä

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja ja valmentaja

*Marshall Rosenberg, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent Communication (NVC), Viisas elämä 2015, 2018.

Seuraa meitä:
error

Mindfulness on meta-taito

Metatieto tarkoittaa tietoa tiedosta. Metataito on taitoa, jolla muut taidot otetaan käyttöön.

Tarkkaa havainnointia.
Kykyä säilyttää tasapaino.
Kykyä mukautua vaikeuksiin ja pitää samalla omien arvojensa mukainen suunta.

Tehdessäni valintoja olen suuntautunut kohti sellaista taitoa ja tietoa, joka auttaa ymmärtämään kokonaisuuksia, sitä miten omani ja meidän kaikkien mieli toimii.

Olen kaivannut tietoa ja taitoa, joka on hyödynnettävissä kaikenlaisissa käytännöllisissä, emotionaalisissa ja älyllisissä tilanteissa. Tietoa ja taitoa, johon ei tarvita muita apuvälineitä kuin oma “aistimiskykyinen laitteistoni”, herkkä kehoni, nopea ja taitava mieleni, tunteideni muuntuva kirjo ja sydämeni, jonka aistimukset tuntuvat ensisijaisesti rintakehässä.

Paluu kotiin

Moderniin mindfulnessiin tutustuin kun etsiessäni tukea valmentajan ammattitaitooni. Opiskellessani sitä huomasinkin riemukseni tulleeni kotiin. Oma n. 40-vuotinen mietiskelytausta, lukuisten yritysten ja erehdysten polku oli ollutkin hyvää pohjatyötä, kykyä olla hyväksyvästi läsnä todellisuudelle juuri sellaisena kuin se on. Ja niin moni asia, jotka olin aikoinaan oivaltanut ja opettanut pojillenikin, löytyi nyt mindfulness-kirjallisuudesta.

Ahh, kerrankin alue, jossa luontaisesta ihmettelevästä ja pohdiskelevasta puolestani oli enemmän hyötyä kuin haittaa.

Olen ollut aina utelias siitä, kuinka me hahmotamme tätä maailmaa, tätä, jota yhteiseksi kutsumme. Välillä olen ihan huvikseni, hyvän mielikuvitukseni avulla kokeillut kuvitella kunkin henkilökohtaista sisäistä “elokuvaa”, koettaa nähdä maailmaa sellaisena kuin hän sen näkee ja kokee. Katsellessani näitä kuviteltuja ”youtubevideoita” olen joskus ihmetellyt mihin perustuu se, että käyttäydymme ikään kuin jakaisimme saman todellisuuden, sillä niin erilaiset voivat olla eri ihmisten kokemukset täsmälleen samasta tilanteesta.

Voiko edes olla sellaista todellisuutta, jonka me kaikki voimme jakaa, maaperää, jolla voimme tukevasti seisoa? Tarut kertovat, että sellainenkin lopulta löytyy. Toiset kutsuvat sitä valaistumiseksi.

Päädyin näin ”ei-valaistuneena”, että en voi päättää ensimmäistäkään asiaa toisten puolesta, mutta sen sijaan voin valita oman intentioni. Että voin pyrkiä kohti sellaista todellisuutta, jolla itse kykenen seisomaan mahdollisimman tukevasti, mieluiten vielä kaikenlaisissa tilanteissa. Siksi omakohtainen havainnointi nousi tärkeälle sijalle, jotta en olisi vain toisten kertomien tarinoiden varassa.

Hyvä mielikuvitus vie – enkä huomaa aina edes vikistä

Pohdin joskus nuorempana hakeutumista elokuva-ohjaajaksi havaittuani taipumukseni luoda sisäisiä elokuvia. Luovuin ajatuksesta, silti visualistinia erilaiset mielikuvien luomistekniikat ovat olleet minulle sekä helppoja että mukaansatempaavia.

Mutta. Ja tämä on iso mutta. Mistä voin tietää onko se mitä visualisoin totta ja toimivaa? Vai alanko oleskella entistä vahvemmin itse luomassani maailmassa? Osaan siis visualisoinnin ja kykenen myös hyödyntämään sitä asioita toteuttaessani, mutta kaipaan myös vahvasti todellisuutta juuri sellaisena kuin se on, olkoon se kuinka miellyttävää tai epämiellyttävää tahansa. Tarvitsen tukevan maaperän, jolla seisoa, jotakin sellaista jonka varassa voin toimia ja elää, jotakin johon voin luottaa.

Minulle todellisuus ei ole pelkästään materiaalinen maailma, sillä tunnen mm. tunne-energiaa, omaani ja toisten. Omaan myös kohtuullisen hyvin toimivan intuition ja siksi tiedän välillä asioita osaamatta sanoa mistä tiedän. Herään esim. tiedon kanssa, että päivän tapaaminen ei toteudu ja pian saankin viestin siitä, että toisen täytyy peruuttaa suunniteltu tapaamisemme. Etenkin silloin kun ihmisten välinen suhde on hyväntahtoinen olen huomannut, että tieto kulkee myös sanoitta ja välineittä.

Onneksi minulla on myös luontainen uteliaisuus tarkistaa ja kyseenalaistaa myös sitä tietoa, jota kokemuksellisesti pidän totena. Se auttaa todentamaan sitä mikä toimii ja mikä ei toimi. Ja vanhan sanonnan mukaan totta on se, mikä toimii.

Tasapainoilu on sekä havainnointia että suunnan pitämistä

Meillä on paljon asioita, joita emme voi todentaa millään tavalla. Opimme ehkä jostain, että kannattaa olla rehellinen. Vasta kokemus kertoo kuinka kannattavaa se on. Itselleni rehellisyyteen pyrkimisessä oli tärkeintä oppia kertomaan epämiellyttävyydet sellaisessa muodossa, että ne eivät loukkaa. Vasta se mahdollisti minulle rehellisyyden. Harvemmat asiat elämässä ovat aivan suoraviivaisia, aina kannatettavia, aina hyviä tai aina huonoja. Jotta kokonaisuus voisi mahdollisimman hyvin, tarvitaan kykyä aistia tasapainoa. Se on on yhtälailla kykyä aistia ympärisöä, asioita, jotka ovat meneillään parhaillaan että sitä mikä milloinkin on itselleen tärkeää, jopa olennaista. Toisinaan voileipä tai 5 minuutin tauko voi olla tärkeämpi kuin päivän tehtävälista tai lupauksensa pitäminen.

Tasapaino ei ole pysyvä tila vaan muuttuu koko ajan. Kun on tulossa kipeäksi se mikä on olennaista on eri asia kuin silloin kun on nukkunut hyvin yönsä ja on vasta työpäivänsä alussa.

Tasapainoilu muistuttaa viisautta, jossa kokonaisuus otetaan huomioon. Tasapainoilu muistuttaa myös rakkautta, jossa toiminta pitää huolta sekä yksilön tarpeesta että siitä kokonaisuudesta, jossa toimimme. 

Määrätietoinen lempeys

Ilman yksityiskohtien sekä kokonaisuuden havainnointia ei synny todellisuuden mukaista kuvaa tilanteesta. Esimerkiksi etukäteen asetettu kriittisyys suuntaa huomiota niin, että mieli hakee ensisijaisesti lisää todistuaineistoa, tukea mielipiteelleen, että jokin sinussa, minussa tai viimeistään hallituksessa on pielessä. Vasta myötätuntoinen suhtautuminen niihinkin havaintoihin, jotka valottavat meissä ja olosuhteissa olevia varjopuolia, epätäydellisyyksiä antavat meille mahdollisuuden havainnoida asioita sellaisina kuin ne ovat, avaavat mieltä näkemään enemmän tai katsomaan uusin silmin. Tosiasioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne juuri nyt ovat, avartaa mieltä sekä lyhyellä että pidemmällä aikajänteellä. Lempeys vajavaisuuksiamme kohtaan auttaa ottamaan vastaan, olemaan torjumatta ikäviäkin huomioita. Lempeys auttaa pääsemään nopeammin tasapainoon, ja silloin meidän on huomattavasti helpompi toteuttaa kaikki se korjaava toiminta, jonka voimme ja haluamme siinä tilanteessa tehdä.

Lempeys nojaa siihen, että emme ole täydellisiä eikä meidän edes tarvitse olla yrittää olla. Kaikki me, jotka olemme koettaneet olla täydellisiä tiedämme kuinka mahdotonta on olla täydellisiä kaikessa. Voimme silti olla ainutlaatuisia ja jopa erityisen lahjakkaita juuri sellaisina kuin olemme. Oman epätäydellisyytensä hyväksyminen auttaa sekä näkemään että hyväksymään muidenkin epätäydellisyyden. Silloin meidän on helppoa myös kommunikoida, todeta ääneen erilaisia tilanteita. Silloin voimme perheenä tai työyhteisönä täydentää toisiamme ja myös hyödyntää toistemme erityisominaisuuksista.

Mindfulnessin 3 ominaisuutta

Mindfulness erilaisine harjoituksineen on minulle kaikkia näitä kolmea:

  • Tarkkaa havainnointia, jossa kykenee näkemään sekä yksityiskohdan että suurentamaan näkökenttänsä kattamaan koko sen kokonaisuuden, jonka osa myös havannoitsija itse on.
  • Kykyä säilyttää tasapaino alati muuttuvassa kokonaisuudessa.
  • Määrätietoista lempeyttä, joka huomaa ja mukautuu hetken vaikeuksiin ja juuri tämän mukautumisen ansiosta pitämään samalla omien arvojensa mukaisen suunnan.

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja CFM®, vuorovaikutuskouluttaja

 
Seuraa meitä:
error