Taitava toiminta ja hyvinvointi

erja-lahdenpera-helsinki-mindfulness-blogi

Filosofisissa teksteissä ja saduissa kerrotaan usein kuinka hyvä voittaa pahan. Ihmettelevän ja pohdiskelevan mielenlaatuni kanssa tutkin ja etsin todisteita siitä onko tämä totta vai satua.

taitava luo harmoniaa, taitamaton disharmoniaa

Löysin musiikista perusteita tälle väittämälle. Kun jokin soi harmonisesti sen ääniaallot ovat säännöllisiä. Kun siihen yhtyy toinen soitin, joka yhtä lailla tuottaa harmonisia ääniä ne vahvistuvat, tukevat toisiaan ja syntyy yhteinen sointi.

Ristiriitainen ääni sammuttaa harmonista, mutta ei voi voittaa sitä etenkään jos enemmän kuin yksi soivat yhteen.

Sama vaikutus on myös samaan tahtiin marssimisella. Sillä on niin suuri vaikutus, että joukkojen ylittäessä siltoja samaa tahtia on toisinaan varottava, jotta silta ei lähtisi huojumaan.

Sisäinen ristiriita voi eheytyä

Meillä kaikilla on haavamme, sellaisia sisään rakentuneita asioita, jotka estävät meitä toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla. Ne saattavat olla aikoinaan syntyneitä tai meille uskoteltuja käsityksiä, että emme pärjää, onnistu, kelpaa…

Pitkään ajattelin, että haavamme, vaikka kykenisimmekin niitä hetkittäin voittamaan, haittaavat lopun ikää. Enää en usko niin, en oman enkä ohjaajakokemukseni perusteella. Esimerkiksi intensiivisillä 8 viikon mindfulness-kursseilla tapahtuu paljon aitoja eheytymisprosesseja. Toiset löytävät elämänilon, keveyden, toiset sen, että he ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Toiset saattavat tunnistaa oman erityislaatunsa haavoistaan huolimatta tai jopa niiden ansiosta. Erityinen elämänkokemus voi antaa sellaista tieto- ja taitopohjaa, jota ei ole sellaisella, joka ei ole ollut vastaavassa tilanteessa.

Kun eheytymistä tapahtuu asiat alkavat asettua uudella tavalla ihan itsestään. Tapamme reagoida on nyt muuttunut, olemme sisäisesti erilaisia. Vähitellen ympäristömme ja suhteemme toisiin muotoutuu uudenlaiseksi. Silloin huomaa olevansa ennemmin uudenlaisen kokemusmaailman todistaja kuin pyrkimisellä, tahtomisella tai pakottamisella toisenlaista rakentava. Jälkimmäinen ei näytä toimivan kuin hetken, sillä se on asioiden väkisin muuntamista. Sellainen muutos ei näytä jäävän pysyväksi.

Carl G. Jung sanoi, että kasvit ja eläimet ovat aina kehittymässä omaksi itsekseen. Vain ihminen on sellainen, että koettaa usein olla jotain muuta kuin on, pyrkii sellaiseksi kuintoivoisi olevansa sen sijaan, että sallisi itsensä kasvavan parhaaseen ja ainutlaatuiseen potentiaaliinsa.

24 erilaista Ominaisvahvuutta

Psykologian professori Martin Seligman, USA:n positiivisen psykologian tutkimusjohtaja on tutkinut kollegoidensa kanssa ns. hyveitä, sellaisia ominaisuuksia joita ylistetään jokaisessa kulttuurissa ja mantereella, ominaisuuksia, jotka ovat suurten kertomusten aineksia kuten rohkeus, reiluus tai neuvokkuus ja kyky nähdä mahdollisuuksia ja rakentaa tulevaisuutta.

He kiteyttivät luettelon 24 ominaisuuteen ja loivat testin, jolla voi selvittää ne ominaisuudet, jotka ovat luontaisesti vahvimpia itsellä. Usein osa ominaisuuksista ovat sellaisia, jotka koemme omanneemme aina ja osa taas sellaisia, joita olemme tietoisesti kehittäneet itsessämme. Mielenkiintoista on, että Seligman kertoo, että vain ne ominaisuudet, joiden soveltamisesta nauttii ovat niitä meille aitoja vahvuuksia. Voit siis olla hyvä vaikka johtajuudessa, mutta se ei välttämättä ole sitä mikä tuottaa sinulle eniten iloa. Sen sijaan niitä syvimpiä, itselle kiinnostavia ominaisvahvuuksia käyttäessäsi et useinkaan malta lopettaa vaan löydät yhä uusia tapoja soveltaa olipa se sitten vaikka kykyäsi rakastaa tai kykyäsi löytää uusia ratkaisuja.

Aitojen kohtaamisten taika

Kokemukseni mukaan se, että olemme lujasti oma itsemme, yhteydessä sisimpäämme mahdollistaa myös aidot ja ainutlaatuiset kohtaamiset. Emme silloin mieti millaisen vaikutuksen teemme vaan yksinkertaisesti olemme se ainutkertainen versio itsestämme.

Aitous koskettaa ja saatamme huomata, että löydämme melkein taianomaisesti yhteyden muihin samalla tavalla suuntautuneisiin ihmisiin. Silloin esim. tieto ja erilaiset mahdollisuudet saattavat välittyä hämmästyttävän nopeasti ilman, että meidän tarvitsee edes tietää toistemme nimiä.  

Se on totta mikä toimii

Tämänkin määritelmän kuulin nuoruudessani ja olen kantanut sitä mukanani testikysymyksenä. Olen oppinut, että mikäli jokin juttu ei toimi realitodellisuudessa se joko ei ole totta tai se ei ole totta vielä. Jotkin asiat näyttävät vaativan jopa 10 vuoden kypsyttelyn ennen kuin niistä tulee toimivaa todellisuutta.  

Elämä toimii testikenttänä. Hyvät, toimivat tavat opimme melkein heti ja alamme soveltaa niitä samantien. Keskeneräisiä asioita sen sijaan työstämme, tutkimme kunnes löytyy sellainen tapa toimia, joka tuottaa haluttua tulosta melkein itsestään.

Taitava toiminta, ns. hyvä, kantaa ja paha, taitamaton toiminta kohtaa taas vastustusta eikä siksi pääse leviämään vaikka saattaa tuottaakin paljon ikävää jälkeä. Hyvä edistyy, kasvaa ja leviää, jatkaa sukua, siirtyy ihmisestä toiseen. Paha taas patouttaa energiaa, joka väistämättä estyy jossain vaiheessa, sillä se ei edistä kasvamista, kokonaisuuden kukoistamista.

Se missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet

Taitava toiminta, vahvuuksiemme soveltaminen siten, että ne ilahduttavat sekä meitä itseämme että kanssaihmisiämme, yhteisöämme eheyttää ja kantaa, saa asiat rullaamaan ja energian virtaamaan. Niitä sovellettaessa hyvinvoinnillamme ei olekaan ylärajaa. Näin kertoi suomalainen filosofi ja psykologi Frank Martela vertaisoppimisen festivaalissa Lapinlahden pihalla vartin luennossaan v. 2012. Omaksuin sen kerrasta.

Kannattaisiko kokeilla intohimojensa soveltamista useammallakin elämänalueella? Työssä, rakkaudessa, harrastuksissaan.

Saatat havaita, että jossain määrin juuri näin olet elämässäsi tehnytkin.

Seuraa meitä:
error

Utelias prinsessa

utelias-prinsessa-blogi-erja-lahdenpera-helsinki-mindfulness

Valtakunnassa on paljon erilaisia asioita, jotka kaikki olisivat hienoja jos vain ehtisimme toteuttaa ne. Niin paljon, että 24/7 ei riitä. Ja oishan nuo yötkin vielä siinä välissä, rakkaista ihmisistä ja ulkoilusta puhumattakaan.

Älykkään mielen to-do –lista ei koskaan lyhene, sillä joka kerran kun saat jonkin tehtyä, älykäs mieli keksii 4 lisää tai parannuksia miten sen seuraavalla kerralla tekisi vielä paremmin.

Luonnollisesti huolestumme ja meille syntyy vaikeuksia valita, sillä aina kun teemme jotain, jotain muuta jää tekemättä. Huolestuneisuus ei myöskään lyhennä listaa sillä nehän kaikki olivat tärkeitä ja ennakoidut lopputulokset mieluisia.

Prinsessapäivä

Joskus olen ottanut itselleni prinsessapäivän. Se on sellainen, jolloin en tee mitään ellei minua huvita tehdä. Päivä jolloin ei ole ulkopuolisia aikatauluja vaan saan päättää milloin syön ja mitä syön, lepäänkö vai menenekö ulos.

Ja se omituinen tulos usein on, että prinsessaa saattaa huvittaa siivota. Ei siksi että prinsessa pitäisi siivoamisesta tai imurin äänestä, mutta se kestää sen kaiken ihailessaan kuinka tila selkeytyy, miltä puhtaat lakanat tuoksuvat ja kuinka kaunis onkaan avara tiskipöytä.

Prinsessa näyttää myös pitävän siitä, että suhteet muihin ihmisiin ovat kohdillaan. Joskus se tarkoittaa laskujen maksamista, joskus hymyilevää tapaamista.

Utelias prinsessa osaa myös näköjään käyttää energiaa paljon paremmin kuin minä, se tavanomainen versio prinsessasta. Prinsessa on avoin sopivalle hetkelle sateiden välissä, sille haluaako hän aamiaiseksi makeaa vai suolaista ja mistä vaihtoehdosta hän juuri tänään pitää eniten.

Miten sitten kävikään?

Illalla lukuisia asioita miettiessäni huomasin huolestuvani. Silloin muistin uteliaisuuden ja päätin soveltaa itseeni omia oppejani. Aamulla kirjasin pitkän listan kaikkia niitä asioita, jotka ovat tärkeitä ja jollain aikataululla myös toteutettava, tavalla tai toisella. Blogin kirjoittaminen oli yksi listalla olevista.

Olin hereillä sopivalle hetkelle ja pidin uteliaisuuden. Uteliaisuus kertoi, että hei, tämähän muistuttaa prinsessapäivää. Olo keveni ja niin ankarasta, painostavasta päivästä sukeutui uteliaisuutta herättelevä aamu.

Paljon on jo tullut tehtyä ja olen todella utelias mikä valikoituu seuraavaksi tärkeimmäksi. Luulen, että se on puuroaamiainen marjoilla. Aurinko paistaa, kosteus ruohossa kimmeltää. Prinsessalla on siis myös timantteja. Ja auttavaisia palvelijoita kuten imuri, kännykkä ja kokonainen valtakunnallinen HSL-kuljettajia. Vai sittenkin polkupyörä?

Nähdäänkö prinsessoina ja prinsseinä?

Seuraa meitä:
error