Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikuutta

Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832):

”Ennen kuin on sitoutunut, on aina epäröintiä, tilaisuus vetäytyä, tehottomuutta. Kaikkiin aloitteisiin ja luoviin tekoihin pätee alkeellinen totuus, ja tietämättömyys siitä tappaa lukemattomia ideoita ja loistavia suunnitelmia: sillä hetkellä kun sitoutuu ehdottomasti, Sallimus liikkuu myös. Tapahtuu kaikenlaista josta on apua ja joka ei muutoin olisi koskaan tapahtunut. Kokonainen tapahtumien virta seuraa päätöstä ja nostaa ihmisen hyväksi kaikenlaisia ennennäkemättömiä sattumuksia, kohtauksia ja materiaalista apua, jota kukaan ei voinut kuvitellakaan osakseen.

Mitä tahansa osaat tai haaveiletkin osaavasi, ryhdy siihen. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikuutta.”

Jon Kabat-Zinn: Kehon ja mielen viisaus, s. 311, Basam Books

WAU

Kuulin tämän mietelmän kesäkuussa 2013 maatessani selälläni vanhan puutalon suuressa salissa meditaation jälkeen mindfulness -retriitissä. Kaikki minussa heräsi ja huomasin sanovani isoon ääneen WAU – hiljaa mielessäni.

Jäljitin myöhemmin tämän tekstin ja yksinkertaisesti päätin uskoa siihen. Kokeilin voisiko se olla totta. Nyt kuuden vuoden kokemuksella voin sanoa, että on se.

Ja mitä sitten tapahtui

Vaatii kyllä kestävyyttä mennä läpi jakson, jossa ei tiedä miten ihmeessä kaikki asettuu, millaisen muodon asia saa ja kuinka kauan prosessiin menee aikaa. Sumussa, jossa ei näe mitään eikä voi kuin käsikopelolta edetä varovasti pieni askel kerrallaan, ei ole helppoa olla luottavaisin mielin. Pimeässä törmää moniin esteisiin ja luulee jonkin olevan toisin kuin se on. Joutuu perääntymään ja kerta toisensa jälkeen luottamaan siihen, että se varsinainen päämäärä on jokaisen vähäisemmän epäonnistumisen arvoinen. Itselleni päämäärä oli niin tärkeä, että ei ole mitenkään häpeäksi vaikka kokonaan epäonnistuisin siihen pyrkiessäni. Pikemmin yrittämättä jättäminen jäisi vaivaamaan.

Jos tämän vaiheen kestää, ovat kaikki tiet avoinna.

Minun matkani

Itselleni silloinen kirkastuminen koski mindfulness-ohjaajana toimimista. Päätin aloittaa heti kun se oli mahdollista keräämään niitä 10.000 tuntia, jotka sanotaan minkä tahansa taidon mestarillisen osaaminen vaativan. Siksi päätin harjoitella niin paljon kuin mahdollista ja aloitin ryhmien ohjaamisen kotonani. Luovuin olohuoneessani henkilökohtaisista tavaroista, yksinkertaistin ja loin tilaa ihmisille tulla, istua mukavasti joko sohvalla tai meditaatiopallilla.

Tein paljon töitä myös ohjelmaa kootessani. Nauhoitin meditaatiot poikieni teknisellä avustuksella ja teetin ensimmäiset CD-levyt. Luonnollisesti loin sekä nettisivut että facebook-sivun silloiselle toiminimelleni.

Eteenpäin

Nyt vuonna 2019 olen ohjannut mielestäni vaativimman osuuden eli 8 viikkoa kestävän MBSR-kurssin n. 34 kertaa, pitänyt lukuisia lyhyitä ja pidempiä koulutuksia niin yksityisille tarvitsijoille kuin isoillekin organisaatioille.

Olen osallistunut myös ohjaajiksi kouluttautuvien kouluttamiseen, pitänyt lukuisia Hiljaisuuden päiviä ja viikonlopun mittaisia retriittejä yhdessä kollegani kansaa.

Palautteen perusteella osaan nyt ohjata meditaatioita ensikertalaisillekin niin, että he vilpittömästi kokevat meditoineensa. Ryhmässä vallitsevasta hiljaisuudesta voin myös päätellä, että tietoisuus on syventynyt meditaatioon ja silloin varon häiritsemästä sitä liialla ohjaamisella.

syvemmälle

Erityisen iloinen olen siitä, että olen voinut viedä mindfulnessia myös syvemmälle luomalla harjoitusiltoja edistyneemmille mietiskelijöille. Mindfulness kun kauneimmillaan luo niin turvallisen tilan, että siinä voi käsitellä myös niitä elämänsä hankalampia tuntemuksia, niitä jotka eivät katoa minnekään vaikka kuinka tekisimme sijaistoimintoja vaan ponnahtavat esiin aika ajoin, usein odottamatta ja niin kyllästyttävän tutun oloisesti, hallitsemattomasti, ikävästi.  

Tie ei suinkaan ole vielä kuljettu, mutta näin jälkikäteen voin todeta, että tuo WAU on kantanut tänne asti. Ei helposti, mutta tuoden sellaiseen asiantuntemukseen ja osaamiseen, johon en mitenkään olisi osannut kuvitella itseäni vielä kuusi vuotta sitten.

Parasta on, että monesti olen tehnyt valintoja sydän edellä. Sisäinen talouspäällikköni on kyllä huomautellut, mutta silti sydämellä tehdyt ratkaisut ovat kantaneet. Ehkä tosissaan oleminen on välittynyt ohjauksessanikin ja ajan kanssa ihan ne fyysisetkin sydämet mm. rytmihäiriöineen ovat parantuneet yhdessä mindfulnessia harjoittaessamme.

Mikä sytyttää sinut?

Jos Goethen sanat toimivat minun kohdallani niin olen täysin vakuuttunut, että ne toimivat myös sinulla.

Jos voisit luottaa siihen, että mitä tahansa päätätkin, tulet siinä onnistumaan, niin mitä se sinulle olisi? Mikä olisi niin arvokasta, että se saisi sinussa kaiken liikkeelle? Se jokin, joka sytyttää sisäisen valosi, parhaimman sinussa? Saa kehosi lämpenemään, energisoi, innostaa ottamaan selvää. Mitä se on?

J. Krishnamurti on sanonut, että vastaaminen ei ole aina tärkeintä. Sen sijaan eläminen arvokkaan kysymyksen kanssa on. Hän myös sanoi, että kysymyksen kanssa eläessä vastaus paljastaa itse itsensä, se yksinkertaisesti selkeytyy ja näet vastauksesi vailla epäilyksiä.

Silloin on sinun aikasi liikahtaa. Ja Sallimus liikkuu myös.

Sinulle, kanssakulkijani, rakkaudella

ErjaJ. Krishnamurti oli yksi aikamme suurimmista ajattelijoista, filosofeista ja mystikoista. Minulle hän edustaa mindfulnessia syvimmillään, jo ennen kuin koko mindfulness-käsitettä oli edes olemassa.

Seuraa meitä:
error

Sydän koherenssiin ennen tärkeitä päätöksiä

Intuition tutkija Asta Raami kirjassaan Älykäs intuitio nimittää sydänkoherenssiksi tilaa, jossa ihminen on kokonaisvaltaisesti harmonisessa tilassa.

“Sydämenrytmin, hengityksen, verenpaineen, hormonien tuotannon, signaalien välityksen ja elinten välillä on silloin tasapaino. Tämä tekee ihmisestä elinvoimaisen ja joustavan, resilientin. Energia lisääntyy, ajattelu on selkeämpää – ja intuitio toimii paremmin. – Yksi sydänkoherenssin hyötyjistä ovat nimenomaan aivot ja intuitio. – Sydämen signaaleista on havaittavissa asioita, jotka tulevat tietoiseen mieleen vasta viiveellä.”

Sydänkoherenssi on mitattavissa laboratoriossa.  Voimme myös kehittää kykyämme tunnistaa millaisessa tilassa keho-sydän-mielemme on. ¹

Sydänkoherenssin vahvistaminen

Asta Raamin mukaan parhaita keinoja olevan rauhoittuminen ja myönteisten tunteiden aktivoiminen. Kiitollisuusharjoitus on yksi parhaita keinoja aktivoida sydänkoherenssia, kertoo Asta Raami.

1.      Rauhoittuminen mindfulness–harjoituksella:
keho ja hengitys, 2-10 min

Istu ja tunnista miltä kehossa tuntuu istua tässä. Jalkapohjat, jalat, pakarat, selkäranka, niska, pää, hartiat, käsivarret. Huomaa sitten millaisen tilan hengitys saa kehossa. Mitään ei tarvitse muuttaa, riittää että aistit miltä tuntuu kehossa. Voit koettaa aistia kehoa myös syvemmältä. Jos se tuntuu vaikealta niin aloita pinnalta, ihosta. Istuimen tuntuma, vaatteen kosketus, kädet muuta kehoa vasten…

Anna hengityksen kulkea luonnollisesti. Se syvenee harjoituksen myötä aivan itsekseen. Jos pakotat sitä johonkin tiettyyn ”oikeaoppiseen”, hengitykseen, saatat jopa ehkäistä kehosi rauhoittumisen.

Huomaa missä sinun on helpointa havainnoida hengitystä. Pallea, rintakehä tai ehkä sieraimet? Anna huomion levätä tuossa kohdassa muutaman hengenvedon ajan, jotta se, miltä hegittämisen ihme tuntuu kehollisena aistimuksena, ehtisi avautua tietoisuudellesi.

2.     Voimaantuminen kiitollisuuden avulla, 5-15 min

Tuo mieleesi kaikkia niitä asioita, joista voit olla kiitollinen ja iloinen. Kirjaa ne paperille, tee niistä näkyviä itsellesi.

Ne eivät löydy ehkä heti, sillä ns. suorittava mielemme on keskittää luonnostaan huomion siihen mikä on tavalla tai toisella huonosti. Normaalille aivotaajuudellemme on jopa vaikeaa havaita kaikkea sitä mikä on hyvin. Anna siis tälle harjoitukselle etenkin alussa aikaa. Harjoittelemalla siitä tulee yhä helpompaa.

Erityistä huomiota voit antaa asioille, joissa voit olla kiitollinen omalle aktiivisuudellesi. Oma osuutemme on myös niitä asioita, jotka jäävät suorittavalta mieleltämme (Default mode) helposti havaitsematta, kun sisäinen puhe saattaa sanoa, että tietenkin hoidit asian, sehän kuului hommiisikin. Olen opetellut, opettelen edelleen, kiittämään, onnittelemaan itseäni tuollaisesta puheesta välittämättä. Iloitsemaan vilpittömästi taidoistani, joskus jopa siitä helppoudesta jolla saan asioita aikaseksi. Kielteinen, haittaava puhe onkin vähentynyt ajan kanssa.

Huomaamalla ensin sen kaiken mikä on hyvin, mitä olen oppinut ja millä tavalla olen olleet merkityksellinen myös ihmisille saan tukevan pohjan, sydänkoherentin tilan suunnistaa kohti uutta.

Neurologit kertovat, että myönteisessä vireessä myös aivojemme uloimmat osat ovat käytettävissämme. Niissä sijaitsee korkein älykkyytemme, kuten sosiaalinen älykkyys. Voimme tehdä uudenlaisia havaintoja ja löytää luovia ratakaisuja. Kun molemmat aivopuoliskot tekevät yhteistyötä sekä innovatiivsuus että intuitio alkavat toimia.

Testaaminen ennen naulaamista

Intuitio on parhaimmillaan silloin kun tietoa on liian vähän tai kun sitä on liikaa. Intuitio auttaa suunnistamisessa, mutta kaipaa myös testaamista ja ehkä tarkennuksia. Itse testaan inuitiotani useammalla tavalla ennen asioiden kiinni naulaamista.

Ovatko realiteetit idean puolella? Aikataulu? Taloudelliset resurssit? Muut sitoumukset? Kumppanit?

Jos ovat, etenen. Jos eivät, harkitsen vielä. Ehkä hyvänkään idean aika ei vain ole vielä. Tutkailen ihmsiä, jotka liittyvät asiaan. Millaisen tuntuman saan heistä? Lähestyn, viestin, mutta jos en saa vastauksia, päästän irti ja kokeilen jonkun muun kanssa. Luotan, että ajan kanssa sellainen ihminen ja ihmiset, jonka kanssa resonoi löytyvät kyllä. Etenkin jos asia on kollektiivisestikin tärkeä. Ja jokainen kerta kun olen testannut ja jossain määrin epäonnistuntu olen oppinut jotain tärkeää, josta on hyötyä jatkossa.

Kumppaneiden kanssa tärkeää on löytää yhteinen tahtotila. Väkisin ei saa mitään tärkeää aikaseksi. Eikä yksin. Yhdessä sen sijaan teemme ihmeitä.

Lämmöllä

Erja

Mindfulness-ohjaaja CFM®, Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja®, muutosagentti

¹ Raami, Asta, Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä, Asta Raami ja Kustantamo S&S, 2016, Sydänkoherenssi ja sydämen viisaus, s. 223-227.

Seuraa meitä:
error

Tarpeemme ovat elinvoimamme juuria

Rakentavan vuorovaikutuksen menetelmässä* olennaista on päästä tiedostamisessa ja kommunikoinnissa aina tarpeiden tasolle asti. Vasta silloin voimme löytää sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat aidosti.

Inhimilliset tarpeemme voivat liittyä kehollisiin asioihin kuten levon tai ravinnon tarpeeseen. Tai ne voivat liittyä yhteyden tarpeeseeme ja keskinäisriippuvuuteen, omaan eheyteen kuten siihen, että saamme olla aidosti sitä mitä olemme. Tarvitsemme, siis todella tarvitsemme sitä, että elämämme on merkityksellistä tavalla tai toisella. Uusimpien tutkimusten mukaan merkityksellisyys on meille tärkeämpää kuin se, että olemmeko onnellisia vai emme. Siinä mielessä merkityksellisyyden kokemusta voi pitää ikään kuin syvempänä virtauksena, hyvinvoinnin kokemista kuin ehkä hetkellinen onnellisuuden tunne.

Luonnollisesti tarvitsemme myös levollisuutta. Siihen ryhmään voi kuulua ennakoitavuuden ja reiluuden tarve. Yhä enemmän meillä on myös itsenäisyyden tarvetta esim. siinä kuinka toteutamme jonkin asian. Ja ehkä myös siinä, että voimme valita itse parhaan ajankohdan toteuttaa jonkin tehtävän esimerkiksi silloin kun energisesti olmme parhaimmillamme. Tai että voimme niputtaa samankaltaisia töitä niin, että silloin kun esim. järjestyksen luominen on päällä, voimme tarkistaa sekä kalenterin, työpöydän, sähköpostin että laukkumme sisällön.

Tarpeemme eivät katoa mihinkään

Jos jokin tarpeemme jää jatkuvasti vaille huomiota se ei poistu meistä. Se voi siirtyä hetkeksi syrjään, jopa tiedostamattomaan kellariin, alitajuntaan, mutta se ei katoa mihinkään. Kellarissa se pikemmin kasvaa voimassaan ja sitten joku päivä, jos jatkuvasti toimimme ikään kuin sitä ei ole olemassa, se yllättää meidät jossakin elämän mutkassa ja saatmme huomata olevamme yksinkertaisesti kykenemättömiä jatkamaan entiseen malliin.

tarpeemme juurruttava todellisuuteen

Itselleni oli tärkeä oivallus se, että tarpeemme eivät ole sattumanvaraisia. Ne pohjautuvat tarkasti siihen mikä pitää juuri meidät tasapainossa. Meillä on esimerkiksi erilaiset keholliset tarpeet ja siksi on luonnollista, että toiset kestävät pitkiä ruokavälejä kun taas toisten on tärkeää pitää verensokeri tasaisena syömällä useammin.

Jotkut meistä voivat erityisen hyvin tehdessään läheistä yhteistyötä jonkin ryhmän kanssa ja toiset meistä kokevat tarvitsevansa enemmän tilaa löytääksemme sen missä minä olen parhaimmillani. Jos jostakin olen varma niin siitä, että me voimme huonosti toimiessamme pitkään oman luontomme, todellisten tarpeidemme vastaisesti.

Jo tiedostaminen energisoi

Tiedostaminen on ihmeellistä. Vain kun tunnistan jonkin oman tarpeeni, voin tehdä asian eteen jotain. Ilman tiedostamista on täysin sattumanavaraista täyttyykö tarpeeni vai ei. Luonnollisesti koemme vetoa sellaisiin asioihin, ihmisiin ja ympäristöihin, joissa jotkut tärkeät tarpeemme tulevat huomioiduiksi. 

Mikään ympäristö ei kuitenkaan ole täydellinen eikä voi täyttää kaikkia tarpeitamme. Siksi meille on arvokasta löytää sellainen kokonaisuus, jossa olennaisimmat, omaan aitoon itseemme kuuluvat asiat saavat jonkin täyttymyksen. Jos työni on olennaisimmillaan toisten kohtaamista, kuulemista ja näkemistä saatan tarvita kipeästi ympäristöä, jossa minä itse tulen myös nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olen, vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Ja eheyttää

Jännittävää on huomata, että pelkästään tarpeensa tunnistaminen, löytäminen on eheyttävä kokemus siitä huolimatta, että sen täyttymiseen voi olla vielä matkaa. Kun löytää jotakin itselleen olennaista kehosta usein nousee huokaus, kyllä, juuri tätä kaipaan, tarvitsen voidakseni hyvin. Jo aidon tarpeensa tiedostaminen auttaa meidät juurillemme, varmistaa elinvoimaamme.

Se myös nopeuttaa sellaisten tilanteiden tiedostamista, jolloin voimme toteuttaa juuri tätä olennaista, mutta huomiotta jäänyttä tarvettamme. Hakeudumme luonnostaan kohti valoa ja lämpöä, niitä ravinteita kohti, joita sillä hetkellä olemme vailla.  Vähitellen elinvoimamme palautuu ja jaksamme paljon kaikkea sitäkin, mikä on kaukana täydellisyydestä.  

Lämmöllä

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja, vuorovaikutuskouluttaja ja valmentaja

*Marshall Rosenberg, Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent Communication (NVC), Viisas elämä 2015, 2018.

Seuraa meitä:
error