Mindfulnessin peruspilari 4 – Arvostelemisesta luopuminen
Jotta olisimme vapaita kokemaan ja elämään
Mielemme on koulutettu arvioimaan, vertailemaan, arvostelemaan. Tämän, monessa asiassa hyödyllisen kyvyn ikävä puoli on se, että arvostellessamme kaikkea mahdollista meistä tulee herkästi kriittisiä ja tyytymättömiä onnettomalla tavalla. Nähdessämme pelkästään korjattavaa emme enää havainnoi todellisuutta todenmukaisesti.
Arvosteleva mieli keskittyy kaikessa puutteisiin niin vahvasti, että se ei enää havaitse kaikkea sitä mikä on hyvin ja silloin se havainnoi todellisuutta hyvin vaillinaisesti.
Mindfulnessia harjoittaessamme harjoittelemme myös arvostelemattomuutta. Mielemme, saadessaan toimia itsekseen, ilman sisäistä ohjaustamme, intentiota tuottaa herkästi jatkuvaa arvostelua: tänään meditaatio tuntuu sujuvan hyvin, tai eilen oli kyllä paremmin tai että ei tämä tunnu missään, tylsää, hyödytöntä, ikävää.
Huomatessasi mielesi arvostelevan meditoimisen aikana totea vain: tämähän on sitä arvostelua ja jatka sitä mitä olit tekemässä: havaintojen tekemistä. Se mitä teemme meditoidessamme siirtyy kyllä arkeemme, sillä muokkaamme meditoidessamme aivojamme. Ja samat aivot meillä on sekä meditoidessa että arkena.
Kehollinen havainnointi porttina
Tietoinen aistiminen, hereillä oleminen omalle aistimiselleen muuntaa aivojemme tilaa. Se näkyy esim. aivojen sähkökäyrässä. Läsnäolon tilassa olemme hereillä sille mihin tietoisuutemme suuntaamme. Se voi olla juuri nyt tietoisuutta esim. tästä mitä luemme juuri nyt, kykyä koskettaa sitä kokonaisuutta, joka antaa meille mahdollisuuden ymmärtää mitä nämä kirjaimiksi kutsumamme koukerot teknisen laitteen näytöllä.
Läsnäolon tilassa avaudumme elämän ihmeellisyydelle, sille että kykenemme ajatelemaan, koskettamaan, aistimaan. Olemme hereillä sille elämällä, joka ympäröi meitä kaiken aikaa. Saatamme tulla myös tietoiseksi, että olemme pieni osa jostakin meitä suunnattomasti suuremmasta, elollisesta kokonaisuudesta.
Aistimuksiemme, kuten hengityksen kaikkien tuntemuksien tutkiminen, siirtää aivomme toisenlaiseen tilaan. Hyvä uutinen on myös, että meidän ei tarvitse taistella arvostelemista vastaan tai arvostella arvostelemistamme. Arvostelua havaitessamme me vain jatkamme kiinnostunutta havainnointia. Näin harjoitus itsessään muuntaa tapaamme kokea ilman taistelua, ilman että väittelemme tai tappelemme mielemme kanssa. Intentio, mielen suuntaaminen tällä tavoin riittää.
Tietoinen siirtyminen
Meillä kaikilla on kokemusta tiloista, jolloin mielessä ei ole yhtäkään arvioimista – vain välitöntä kokemusta. Ne ovat hetkiä, jolloin on suorastaan vaikea sanoa missä minä lopun ja missä ympäristö tai toinen alkaa. Näitä hetkiä olemme kokeneet ehkä saunan kuistilla kesäillan tyyneydessä, tai lähellä rakasta olentoa havainnoiden vivahteikkaasti kaikkia aistimuksia kuten tuoksua, kosketusta, lämpöä.
Me tunnistamme läsnäolon hetket ja osaamme olla niissä. Emme välttämättä vain osaa siirtyä niihin tietoisesti. Juuri tästä syystä teemme mindfulness-harjoituksia. Että emme antaisi arvostelevalle ja suorittavalle mielellemme koko elämäämme. Jotta voisimme elää ja kokea juuri tämän hetken, päivän elämässämme huomaten sen ainutlaatuisuuden.
Riittävän lähellä?
Eräs kuuluisa valokuvaaja sanoi, että elleivät kuvasi ole riittävän hyviä, et ole ollut riittävän lähellä. Ehkä samaa voisi todeta havainnoinnistamme. Ellei havainnointi avaa sinulle jotain ainutlaatuista juuri tästä hetkestä, ehkä hiukan lähemmäs siirtyminen auttaa. Palaa siis havainnoimaan ja ota ikään kuin suurennuslasi käyttöösi: tarkenna, tutki hengityksen vaikutusta, tutki sitä kuinka kaikki muuttuu kaiken aikaa ja ole utelias mihin suuntaan tämä aistimus, tunne tai ajatus on lipumassa.
Mitään erityistä ei tarvitse tapahtua, sillä tämä hetki itsessään, tämä tarkkaavaisuus on jo ihmeitä täynnä.
Erja Lahdenperä
Mindfulness-ohjaaja CFM®
Helsinki Mindfulness