Yrittämisestä luopuminen, mindfulnessin peruspilari VI

Tehdessämme mindfulness-harjoituksia meidän ei tarvitse päästä minnekään eikä mitään erityistä tarvitse tapahtua. Tämä on toisenlaista kuin päivittäisessä mielentilassamme. Arjessa pyrimme tavallisesti aina jonnekin ja onni odottaa ”sitten kun…” -kulman takana.

Mindfulness-harjoitteiden tekeminen on avautumista sille mikä on, ei pyrkimystä johonkin ennalta kuviteltuun. Emme voi tietää ennalta miten jokin sellainen, jota emme ole kokeneet, meille avautuu.

 

Haasteellinen siirtymä

Mindfulness-harjoitteiden aikana siirrymme tavanomaisesta suorittavasta mielentilasta olemisen tilaan. Siirtymä toisen luonteiseen mielentilaan voidaan todeta mm. aivosähkökäyrillä näkyvinä muutoksina. Tavanomainen mielentilamme on beta-taajuudella. Meditaatio alkaa alfa-taajuudella ja syvenee theta-taajuudella. Mindfulness-mediaatiot ovat avoimia hetkiä, jolloin teemme tilaa jollekin ennen kokemattomalle, annamme sille mahdollisuuden avautua meille.

Haasteena on, että tuohon toisenlaiseen mielentilaan ei voi hypätä, siihen opetellaan siirtymään tahdonalaisesti ja tarkoituksellisesti mindfulness-harjoituksen avulla. Alkuun päästäksemme tarvitsemme useimmiten myös ponnistelua, keskittymistä. Ja sitten tuossa harjoituksessa itsessään me päästämme irti. Kuvaannollisesti ohjaamme itseämme veden äärelle, mutta itse vedestä nauttiminen on täydellisen vapaa ja avoin tapahtuma.

Mieli asettuu vähitellen. Silloinkin kun mieli on vauhdikas ja kaappaa meidät ajatuksiin niin, että ehkä emme juuri muuta ehdi kuin hakea sitä takaisin, tunnemme kuinka viimeistään 20 minuutin kuluttua mieli asettuu ja olotila muuttuu. Tällaisena päivänä olemme harjoittaneet isommilla vastuksilla ja kehittäneet voimakkaasti kykyämme huomata missä tietoisuutemme on sekä taitoamme palata loputtoman kärsivällisesti. Silloin voimme onnitella itseämme vahvasta harjoituksesta.

 

Havainnointi on kokemuksellista

Mindfulnessissa havainnoimme tätä hetkeä tarkkaavaisesti, yrittämättä mitään erityistä, koettamatta saada aikaan mitään muuta. Havainnointi avaa todellisuutta hetki hetkeltä tuoreesti, kokemuksellisesti. Se avaa suoran yhteyden, kokonaisvaltaisen kokemuksen. Tällaisen havainnon energia on tukevaa, maadoittunutta ja elävää kun sitä vertaa ajatuksen tai mielikuvan energiaan.

Ajattelemisella on paikkansa ja tehtävänsä, mutta ajatukset eivät edusta koko todellisuutta. Ne voivat olla väärässä tai vinoutuneita. Juuri siksi todellisuutta on tärkeää kyetä havainnoimaan suoraan, ilman ajattelemisen luomia vääristymiä.

 

Tietoisuus itsessään tuottaa muutosta

Joskus myös huomaamme kuinka asiat lähtevät muuttumaan ilman, että teemme mitään erityistä. Tulet esimerkiksi tietoiseksi kasvojesi jännityksistä ja saatat huomata kuinka pelkästään tämä tietoiseksi tuleminen alkaa purkaa lihasten jännitystä ilman että olet antanut niille mitään komentoa tehdä niin.

Meditaatio saattaa myös osoittaa, että meidän ei ehkä tarvitse ponnistella niin kovasti kaiken eteen. Joskus riittää, että suuntaamme katseemme tarpeeksi selkeästi siihen suuntaan, jonne haluamme edetä ja tarkkaamme sopivinta tapaa tai hetkeä ottaa askelia sen päämäärämme suuntaan. Avaudumme ehkä löytämään pienimmän vastuksen reittejä ja samalla säilytämme kevyen otteen. Kaikkeen ei ehkä tarvitse käyttää 100 % energiasta ja toisinaan pienempi energiamäärä toimii paremmin.

Huomaanko paljon pitäisiajatuksia, arvostelua, kärsimättömyyttä, epäluuloa tätä harjoitustani kohtaan?

Voisinko ehkä antaa niidenkin olla ja vain huomata ne?

Voisinko päästää niistä irti?

Ja vain katsoa mitä tapahtuu kun suuntaan huomioni uudelleen ja uudelleen tähän hetkeen, tähän havaintoon?

Voisinko antaa todellisuuden avautua juuri sellaisena kuin se nyt on?

 

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja CFM®

Helsinki Mindfulness, Lähteen MINDFULNESS-keskus