Optimaalinen flow-kokemus ja meditaatio

Mindfulnessin harjoittaminen toimii erinomaisesti stressin purkamiseen, mutta toinen, ehkä vielä merkittävämpi rooli saattaa olla siinä, kuinka meditoiminen luo pohjaa selkeälle ajattelulle, päätöksenteolle ja nautinnolliselle huippusuoritukselle: flow-kokemukselle.

 

Default mode network – tarinoiva apina-mieli

Kaikkein tavallisin mielentilamme arjessa on ns. default mode. Se on luonteeltaan tarinoitsija. Idässä sitä kutustaan apinamieleksi. Tämä oksalta oksalle hyppivä apinamieli on tutkimusten mukaan usein onneton mieli. Se pohtii mitä muuta ajattelevat meistä, kertailee menneisyyden tapahtumia ja murehtii mitä kaikkea voi mennä huonosti tulevaisuudessa.

 

Optimaalinen FLOW-tila

Flow-tilassa ihminen nauttii optimaalisesta kokemuksesta. Flow-kokemukseen liittyy kykyjensä täyttä käyttöä, keskittyminen tehtävään, tilanteen hallintaa ja kokemus, että on ehjästi ja kokonaan oma itsensä.

Default mode näyttää tehokkaasti ehkäisevän FLOW-tilaan siirtymistä mm. siksi, että siinä noin puolet ajasta kuluu siihen mitä ei ole tapahtumassa sekä siksi, että tämä mielemme tila ei ole keskittymiskykyinen.

Meditointi vähentää apina-mielen vilkkautta myös silloin kun emme meditoi. Meditaatioita on monenlaisia, mutta niille yhteistä näyttää olevan se, että ne lisäävät kykyä olla hereillä tämän hetken tapahtumissa sekä kyvykkyyttä tehdä havaintoja. Kaikissa meditaatioissa tuomme vaeltelevaa mieltämme takaisin siihen mitä olemme kullakin kertaa havainnoimassa.

Jon Kabat-Zinn: Mindfulness on huomion suuntaamista nykyhetkeen tarkoituksellisesti ja ei-arvostelevasti, siihen mitä voidaan havaita juuri nyt, tässä hetkessä.

Klassisessa mindfulness-istumameditaatiossa siirrämme huomion siihen millainen hengityksemme on juuri nyt, hyväksyen sen tavan millä kehomme parhaillaan hengittää. Kun havaitsemme huomion siirtyneen jonnekin muualle palautamme sen lempeän päättäväisesti takaisin hengitykseen. Havainnoimme arvostelematta aistimuksia kuten miltä tuntuu kun pallea kohoaa ja laskee tai miltä ilmavirta tuntuu sieraimissa. Apinamielemme alkaa herkästi arvioida, jopa arvostella hengitystä, huolestua ajan kulumista jne. Kun huomaamme näin tapahtuneen, palautamme huomion takaisin ajatuksista aistimiseen. Vähitellen koemme, että ajatukset eivät enää valtaa meitä, vaan voimme sallia niiden tulla ja mennä. Emme enää ota todesta kaikkia ajatuksiamme.

Kivun kokeminen on hyvä esimerkki ei-meditoivien ja meditoivien keskuudessa. Meditoivat saattavat tuntea kivun selkeämmin, mutta koska he ottavat aistimuksen vastaan ei-arvostelevasti, he eivät kärsi kivusta samoin kuin ei-meditoivat.

 

Ärsykkeen ja reaktion välinen tila

Viktor Frankl, keskitysleiristä selvinnyt neurologi ja logoterapian kehittäjä: Ärsykkeen ja reaktion välissä on tyhjä tila. Tuossa tyhjässä tilassa meillä on voima valita reaktiomme. Reaktiossamme on kasvumme ja vapautemme.

Se missä meditointi auttaa, on se miten olemme tuossa välitilassa ja miten koemme tuon välitilan. Saatamme huomata, että meidän ei tarvitsekaan reagoida välittömästi jokaiseen epämiellyttävään tuntemukseen. Ärsyyntymiseen ei ehkä tarvitse reagoida sytyttämällä tupakka, nälän tunteeseen ei tarvitse vastata hamuamalla suuhun mitä tahansa eikä tylsyyden torjumiseen ehkä tarvitakaan kännykän viestiketjuja. Tyhjä tila antaa enemmän vaihtoehtoja.

 

Nautinnollinen flow ja autoteelinen, integroitunut itse

Autoteelinen kokemus eli itsessään palkitseva kokemus, flow-tila on merkityksellisyyden kokemista. Olemme silloin suorassa yhteydessä itse toimintaan ja koemme sen nautinnollisena, palkitsevana. Ajatuksemme eivät eksy mahdollisiin seurauksiin vaan uppoudumme toimintaan jopa niin, että aika hämärtyy tai menettää merkityksensä.

Meditoijalla alkaa harjoituksensa myötä muodostua kyvykkyyttä autoteeliseen kokemukseen, flowhun.

Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi kirjoittaa: “Flow auttaa itseä integroitumaan, koska syvän keskittymisen tilassa tietoisuudessa vallitsee yleensä hyvä järjestys. Ajatukset, aikomukset, tunteet ja kaikki aistit suuntautuvat samaan päämäärään. Kokemus on sopusoinnussa. Kun tällainen vaihe on ohi, ihminen tuntee olevansa entistä enemmän “yhdessä”, ei vain sisäisesti vaan myös suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan.  –

Itse, joka on vain eriytynyt mutta ei integroitunut, voi kyllä yltää yksilöllisiin saavutuksiin, mutta on samalla vaarassa upota itsekeskeisen egoismin rämeikköön. Samalla tavoin ihminen, jonka itse perustuu pelkästään integraatioon, on kyllä yhteydessä muihin ja kokee turvallisuutta, mutta häneltä puuttuu itsenäistä yksilöllisyyttä. Vain silloin kun ihminen käyttää yhtä paljon psyykkistä energiaa kumpaankin prosessiin välttäen sekä itsekkyyttä että mukautumista, itse voi toimia kompleksisesti. –

Flow on tärkeä, ensiksikin koska se tekee nykyhetkestä miellyttävämmän ja toiseksi koska se rakentaa itseluottamusta, jonka avulla kehitämme taitojamme ja voimme olla merkittävästi hyödyksi koko ihmiskunnalle.”

 

Flown 4 elementtiä

  1.  Tavoitteiden asettaminen
  2.  Toimintaan uppoutuminen
  3.  Tarkkaavaisuuden suuntaaminen siihen, mitä tapahtuu
  4.  Välittömästä kokemuksesta nauttiminen

Mihaly Csikszentmihalyi: ”Autoteelinen itse auttaa meitä kääntämään uhat nautinnollisiksi haasteiksi. Henkilö on harvoin ikävystynyt ja on hereillä siitä mitä on meneillään ja on suuren osan ajastaan flow-tilassa.”

Lähteitä:

Why Meditate?, Change your Brain’s Default Mode, https://www.youtube.com/watch?v=aAVPDYhW_nw

Mihaly Csikszentmihalyi, Flow, elämän virta, tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu, Rasalas Kustannus, 2010

 

Rakkaudella

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja CFM®, Helsinki Mindfulness

P.S.

Tätä kirjoitusta inspiroivat muutamat saamani kommentit, kuten mindfulness-kurssin facebook-mainokseen, että höpöhöpö. Ja se, että mindfulnessista apua hakeva toteaa olevansa taipuvainen murehtimaan, yöunienkin kustannuksella ja siksi kokee olevansa myös uupumuksen kynnyksellä.

Tätä juttua hioessa koin tavoitteellisuutta, toimintaan uppoutumista ja siitä nauttimista. Tarkkasin myös sitä mikä tuntuu tärkeältä ja mikä ei. Lainelautailin haasteellisuuden, asian tärkeyden ja omien kykyjeni ja mahdollisuuksieni rajoissa. Ja kyllä, liiallisesta istumisesta huolimatta hauskaa oli.

Erja