Keskittyminen on hereillä olemista, mindfulnessin peruspilari VII

Hyväksyvä läsnäolo on avointa kiinnostusta olla siinä hetkessä, jossa kulloinkin on.

Keskittyminen on kuin taskulampun suuntaamista tietylle alueelle. Kun jokin alue on kirkkaasti valaistu samalla muut asiat rajautuvat pois   – ponnistuksetta.

 

Keskittyminen saattaa olla yhä haastavampaa, sillä olemme huolellisesti kouluttaneet mielemme tekemään juuri päinvastoin: pitämään meidät kartalla kaikista meille tärkeistä asioista. Pidämme siksi usein mielessämme lukuisia ”ohjelmia” auki ja pyrimme olemaan selvillä kaikesta asiaan liittyvästä informaatiosta olipa kiinnostuksemme kohde uutiset, sosiaalisen median virrat tai työyhteisömme informaatioketjut.

Seurattavien virtojen yhteismäärä ylittää aivojemme kapasiteetin ja ne ylirasittuvat. Huomiokyky, kyky pysytellä yhdessä asiassa heikkenee entisstään ja vastaanottamamme informaatio alkaa vääristyä. Poimimme kiireessä vain tiedon murusia ja mielemme täydentää nopeasti lopun. Juuri näin mielemme on koulutettu tekemään: luomaan asioista kokonaisuuksia. Siten kiireessä luettu sähköposti tai yksinkertainen havainto voi muuntua täysin vääristyneeksi sisäisessä tarinakoneessamme ja mielemme luoma kuva todellisuudesta  muuttuu entistä sekavammaksi. Mitä vähemmän meillä on todellista tietoa sen mielikuvituksellisempi on mielemme rakentama tarina.

Jotta tietäisimme todella miten asiat ovat, tarvitsemme keskittymistä ja sen tuomaa rauhaa. Silloin voimme syventyä, tutkia tarkemmin, tehdä uusia havaintoja oli kyseessä mikä tahansa. Keskittymiskyky on voimakas tietoisuustaito. Kaikissa merkityksellisissä tekemisissämme hyödymme keskittyneisyyden tuomasta rauhasta olipa kyseessä jonkin tehtävän loppuun saattaminen, inhimillinen kohtaaminen tai uuden näkökulman tutkiminen.

 

Rajat lisäävät vapautta ja turvaa

Meditointia harjoittaessamme on usein viisasta sopia itsensä kanssa aloittamis- ja lopettamisajankohta ja laittaa vaikka kännykkä hälyttämään. Rajojen asettaminen luo vapautta avautua uudelle ja tuntien samalla olvansa turvassa. Silloin meillä on vapaus kokea hetki juuri niin vivahteikkaasti kuin se sillä ainutlaatuisella hetkellä on mahdollista. Se mihin keskitymme muuttuu yhä kiinnostavammaksi ja silloin koemme olevamme elossa ainutlaatuisella ja autenttisella tavalla.

Rajojen asettaminen auttaa mieltä rauhoittumaan. Mieli kun yrittää huolehtia koko ajan siitä, että muistamme tuon ja tämän, emmehän unohda ja jos vaikka käy näin, niin onhan meillä varasuunnitelma. Sopiessamme mielemme kanssa siitä, että palaamme näihin tärkeisiin asioihin sovitun ajan kuluttua, se oppii odottamaan.  Mitä useammin toistamme prosessin ja pidämme lupauksemme, sitä parempi luottamus rakentuu mielemme ja itsemme välille.

 

Kiinnostus luo ponnistuksettoman keskittymisen

Voimme hyödyntää keskittymistä, hetkessä elämistä kaikissa arkisissa toimissamme. Siirtyminen paikasta toiseen, ruokailu tai suihkussa käynti avautuu elämykseksi. Puramme samalla automaattiohjausta ja kehitämme kykyä havaita uusia asioita. Huomion pitäminen aina yhdessä asiassa kerrallaan rauhoittaa autonomista hermostoa ja avaa luovuuttamme.

Avoimen uteliaisuuden ja keskittymisen yhdistäminen avaa meille ennen kokemattomia hetkiä vaikka itse tekeminen olisi tehty kymmeniä tuhansia kertoja aiemminkin. Mielemme pyrkii paketoimaan asioita paikallaan pysyviksi kokonaisuuksiksi vaikka todellisuudessa elämä on koko ajan uusi. Me itse muutumme kaiken aikaa, kehollinen olotilamme, tunteemme ja ajatuksemme vaihtelevat hetkestä hetkeen. Ehkä paradoksaalisesti juuri keskittyminen auttaa meitä huomaamaan elämän avoimen virtauksen.

Vosiko keskittyminen olla ponnistuksetonta hereillä olemista?
Ja antaisi kiinnostuksen, uteliaisuuden avata tämän hetken, tämä tehtävän?

 

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja CFM®

Helsinki Mindfulness, Lähteen MINDFULNESS-keskus