Hyväksyvä läsnäolo, mindfulnessin perupilari VIII

Viimeinen ja ehkä tärkein kaikista mindfulness-asenteista on hyväksyminen.

Todellisuuden hyväksyminen sellaisena kuin se on, tekee läsnäolon ja muutoksen mahdolliseksi.

Sitä voi verrata tiedehenkilön asenteeseen tehdessään tutkimusta. Hänkin, samoin kuin mindfulnessin harjoittaja, tekee niin tarkkoja havaintoja todellisuudesta kuin mahdollista. Tiedehenkilö ei torju yhtäkään havaintoa, ei pyri muuttamaan saamiaan tutkimustuloksia millään tavalla.

Hyväksyminen on asioiden sallimista olla nyt juuri sellaisia kuin ne ovat. Kaikki on joka tapauksessa juuri niin kuin on, siitä huolimatta, että mielellämme näkisimme monen asian olevan toisin. Emme voi muuttaa todellisuutta toisenlaiseksi, mutta voimme vaikuttaa siihen asenteeseen, jolla suhtaudumme todellisuuteen.

 

Torjunta on luonnollinen reaktio – ja myös kärsimyksen aiheuttaja

Meillä ei yleensä ole mitään ongelmaa hyväksyä kaikkea sitä hyvää, jota elämässämme on. Vastustuksemme ilmenee ainoastaan hankalien asioiden kanssa. Evoluutio on rakentanut mielemme (aivomme) niin, että mieluusti lähestymme kaikkea miellyttävää ja torjumme kaikkea epämiellyttävää. Sellainen taipumus suojelee elämää.

Pelkän miellyttävän hakeminen ja epämiellyttävän torjuminen aiheuttaa kuitenkin myös kärsimystä.  Kaikki ei voi olla pelkästään miellyttävää, sillä tarvitsemme myös haastetta ja ponnistusta, etenemistä myös epämukavuusalueelle, jotta oppisimme uusia asioita tai taitoja. Ja olipa meillä kuinka hienoja asioita tahansa tulee aina aika, jolloin sitä ei enää ole.  Kaikenlaisia asioita, niin miellyttäviä kuin epämiellyttäviäkin sekä tulee että menee.

 

Pakottamista vai lempeää lähestymistä

Asiat eivät muutu toivomalla niiden olevan toisin. Sen sijaan teot tuottavat usein muutosta. Ottamalla todellisuus vastaan juuri sellaisena kuin se kulloinkin on, antaa meille – paradoksaalisesti – parhaat edellytykset muuttaa asioita.

Hyväksyminen on tilan antamista tosiasioille, niiden tutkimista myötuntoisesti ja tarkkaavaisesti. Näin annamme todellisuudelle myös mahdollisuuden avautua meille kaikessa rikkaudessaan. Aivotutkimuksissa on ilmennyt, että läsnäoleva, hyväksyvä ja tietoinen tietoisuudentila, kykenee tekemään uusia havaintoja. Arvottava, suorittava mieli järjestelee aiemmin omaksuttua dataa ja siten myös vahvistaa vanhoja, ehkä hyvinkin vääristyneitä käsityksiä itsestämme, muista tai todellisuudesta. Sen sijaan hyväksyvä läsnäolo saattaa löytää jopa kaikkein surullisimmissa tai vaikeimmissa tilanteissa jotain uutta ja arvokasta, sellaista, jota ei missään muussa tilanteessa olisi tullut meille näkyväksi.

 

Askel askeleelta

Vaikealle asialle voi tehdä tilaa tulemalla yhteyteen kehon kanssa, ankkuroitumalla hengitykseen ja ehkä sellaiseen aistiin, jota emme kovin usein käytä. Voimme esimerkiksi kuunnella ympäristön äänia kuin äänitarkkailija huomaten kaikkien äänten vaihtelut ja vivahteet olivatpa ne laitteiden hurinaa tai naapuristosta kuuluvia ääniä. Näin toimimalla aivomme siirtyvät läsnäolevaan ja hyväksyvään, tutkivaan ja luovaan tila.

Läsnäolosta nouseva toiminta on juuri siihen tilanteeseen sopivaa toimintaa. Se ei haikaile olemattomien perään ja se löytää uusia puolia tästäkin tilanteesta. Juuri tämän hetken kokemuksen hyväksyminen sellaisena kuin se on tekee meistä toimintakykyisiä. Olemme silloin juurtuneita todellisuuteen ja tähän hetkeen, sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, hermostomme on levollinen ja mielemme avara.

Kipua voi lähestyä askel askeleelta voimavarojen mukaan. Läsnäoloharjoitusten tekeminen on voimavarojen vahvistamista. Ja jotain alkaa tapahtua jo silloin kun tiedämme, että kipu on elämässämme siitä huolimatta, että emme vielä kestä lähestyä sitä. Jokainen hetki kivun äärellä, kauempana tai lähempänä avaa jotain meissä. Vähitellen huomaamme, että meidän on helpompi hyväksyä vaikeuden olemassaolo yhä paremmin.  Voimme olla yhä tukevammin läsnä kaikelle sillä mikä on totta. Huomaamme samalla, että kipu ei ole kaikki. Ehkä ei olekaan olemassa lopullisia totuuksia ja että kaikki elämässä muuttuu kaiken aikaa – kipukin.

Saatamme huomata, että elämä kannattelee sekä kipuamme että kaikkea sitä hyvää, joka meitä parhaillaankin ympäröi. Myötätuntoinen läsnäolo avaa todellisuuden kaikessa rikkaudessaan.

 

Erja Lahdenperä

Mindfulness-ohjaaja CFM®

Helsinki Mindfulness, Lähteen MINDFULNESS-keskus